Kerolle ensimmäinen luva!

Kero (O. Miilumaljakas) ja Päivi kävivät eilen ylittämässä agilitykisakynnyksen Hyvinkäällä Sami Topran radoilla. Samalla reissulla korkkasivat myös kisakirjan ensimmäisellä luokanvaihtoon oikeuttavalla nollallaan! :D Kolmen kisan yhteissaldona hyl, nolla ja yliaikainen kymppi. Hienoja pätkiä oli jokaisella radalla, joten tästä on hyvä jatkaa!

Ihan huippua! Onnea vielä! Oli kivaa päästä seuraamaan paikan päälle teidän kisauran korkkausta! :)

A-kisa, HR, hyl (video)
B-kisa, 0/-5,49, sij.2./14 (nopeus 3,35m/s) (video)
C-kisa, 10/4,19, sij.5./12 (video)

Nollarata.

Ensimmäinen merkintä kisakirjassa! :D

Kero (Omituinen Miilumaljakas)

Ritun ja Keron reeniä ja rellestystä.

Järkkäiltiin eilen 17.12. Päivin kanssa kimppa-agilitytreenit Ritulle (O. Tunturirisakas) ja Kerolle (O. Miilumaljakas). Olipas kivaa! :D Kero oli niin käsittämättömän iloinen ja onnellinen nähdessään minut, että kyllä lämmitti suuresti kasvattajan sydäntä. Pieni koira ei meinannut pysyä nahoissaan. :)

Ritun kanssa oli jo ennestään takana kahden päivän agilityputki, joten tehtiin ihan helppoja ja lyhyitä juttuja, pientä tekniikkaa (välistävetoja ja pakkovalsseja) sekä kontakteja ja vähän keppejä. Keron ja Päivin prioriteetteina oli lähinnä treenata uudessa ympäristössä, kiinnittää huomiota Keron keskittymiseen ja siihen, että ensisijaisesti leikki ja yhteistyö sujuu vieraassa ympäristössä. Tavoitteeseen päästiin, joten sinänsä kaikkiaan onnistuneet treenisessiot. :)

Kero reenaa keppejä.

Olin varannut meille kentän hallista tunniksi, jonka jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa sisaruksia pellolla. Tyypeillä oli todella hauskaa yhdessä, meuhausta ja painia lumessa, kilpajuoksua ja kuperkeikkoja. Sisaruksista lähtee ihan samanlainen leikkiörinä, vaikka Kero käyttää leikeissään enemmän tassuja ja sen repertuaarista löytyy veikeä kokoelma 'poski maahan ja kuperkeikalla tantereeseen' -tyyppisiä leikkiliikehdintöjä. Sisarusten leikkejä oli tosi hauska seurata! Kiitos Päivi ja Kero, otetaan pian uusiksi! :)

Neljävuotiaat sisarukset Kero (O. Miilumaljakas) ja Ritu (O. Tunturirisakas).

Kero raunioiden soveltuvuuskokeessa.

Lisää Omituista tuloskimaraa tältä viikonlopulta. Kero (O. Miilumaljakas) on tänään 16.10. suorittanut Salossa Pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskokeen. Onpahan melkoisen hienoa! Isot Onnittelut Kerolle ja Päiville! :D

kuva Päivi Kokko

Onnea Sienisaalis!

Tänään tasan kolme vuotta sitten Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) synnytti maailmaan Omituisen Sienisaaliin. Valtaisan suuret onnittelut Ritu, Kero, Hilu ja Halti ihmisineen!! :)

Kero luustokuvissa.

Kero (Omituinen Miilumaljakas) kävi luustokuvissa 8.7. Mevetissä Johanna Forsgårdin tutkittavana. Kerolta tsekattiin polvet ja kivekset sekä röntgenkuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Luustokuvat lähtivät Kennelliittoon tarkastuskierrokselle ja nyt tulokset näkyvät kokonaisuudessaan KoiraNetissä.

Selkä
    selän spondyloosi SP0 (puhdas)
    välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)
kyynärnivel 0/0
lonkkanivel C/C
polvilumpioluksaatio 0/0
kivekset normaalit

Valtaisa kiitos Päivi kun käytit Keron kuvissa! :)

Päivin blogista löytyy myös Keron luustokuvat: Keron terveystarkastustulokset.

Kero juhannuksena mökillä.

Kuva Päivi Kokko

Omituiset Katselmuksessa 2015.

Vihdoin viimein kerkeän käymään läpi paimensukuisten päätapahtuman eli Katselmuksen tunnelmat Omituisten osalta.

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus vuosimallia 2015 järjestettiin viikonloppuna 25.-26.4. Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Omituista joukkoa edustivat oman laumani nartut Luna (Nutukas Illusia), Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) ja Ritu (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) sekä kasvateista lauantaina Omituinen kuopus Vauhti (O. Sampsa Pellervoinen) ja sunnuntaina Rohto (O. Ohtonen), Kero (O. Miilumaljakas) sekä Hilu (O. Hallahiippo). Vauhti osallistui ulkomuotoarvioinnin lisäksi lauantaina myös möllitokoon.

Marika ja Rohto (Omituinen Ohtonen) Katselmuksen lauantaitunnelmissa.

Marika ja Rohto (Omituinen Ohtonen) Katselmuksen sunnuntaitunnelmissa.

Kevätaurinkoinen lauantai oli Vauhtin päivä. Vuoden ikäinen pikkuherra oli esillä kahdessa kehässä, ulkomuotokehän lisäksi se totteli ihmisensä kanssa myös möllitokon puolella. Möllitokossa tavoitteeksi oli asetettu kaksi asiaa, että Vauhti pysyy paikallaan paikkamakuussa ja että se pysyy koko tottelevaisuus-suorituksen ajan kehänauhojen sisäpuolella. Vauhtin keskittyminen herpaantui aika ajoin itse tekemisestä kaikkiin niihin häiriöihin, mitä kehänauhan tuntumassa oli saapusalla, mutta päivälle asetetut tavoitteet täyttyivät silti kirkkaasti. Lopputuloksena 133 pistettä ja kolmostulos. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin pienen teinikoiran kanssa!

Ulkomuotokehässä Vauhti esiintyi nätisti. Vauhti pussasi tuomaria avoimen riehakkaasti, kirmasi lennokkaasti ihmisensä kanssa ympyrää ja osasi seisoa nököttää nätisti paikallaan häntä hyväntuulisesti heiluen. Käyttäytymisen ja positiivisen asenteen suhteen olen kyllä varsin ylpeä pienestä junnukoirasta, vaikka se tippuikin lopputaistoista purentansa takia. Vauhti sai kaikkiaan mukavan arvostelun, mutta purennassa on ainakin tähän vaiheeseen vielä toivomisen varaa, tuomiona lievä ristipurenta. Saa nähdä muuttuuko tuo ajan saatossa miksikään, toistaiseksihan Vauhtin pään kehitys on vielä monelta osin kesken.

Sunnuntaina katselmushulinat jatkuivat aamupäivästä uroskehillä. Rohto esiintyi avo3-uroksissa ja lopulta myös voitti oman luokkansa upeiden liikkeidensä ja mahtavan itsevarman asenteensa siivittämänä. Sain jälleen kerran tilaisuuden ihailla Rohton käytöstä, kun se esiintyi kehässä totuttuun tapaan rauhallisesti, lähtemättä mukaan muiden urosten itsensäkorostamis-kilpailuihin. Kehän ulkopuolella Rohto käyttäytyi niin ikään iisisti, mitä nyt meinasi muuan juoksuinen narttu pistää herrakoiran päätä pyörälle huumaavilla tuoksuillaan.

Aamupäivän uroskehissä esillä oli Rohton lisäksi myös Kero, joka esiintyi avo1-urosten kehässä. Kero käyttäytyi ja esiintyi nätisti, mutta tuomareiden fyysisemmät lähentelemisyritykset olivat Kerolle tällä kertaa liikaa. Katselmushulinassa oli niin paljon ärsykkeitä jo muutenkin, että vieraiden ihmisten käsittely pisti ahdistamaan. Oma ihmisensä naurahtikin, että taitavat olla tässä suhteessa Keron kanssa samanlaisia.

Iltapäivällä esiintyivät avo1-narttujen kehässä siskokset Hilu ja Ritu sekä veteraaninarttujen puolella Ursa (vet1-n) ja Luna (vet2-n). Itselläni oli koko iltapäivän valtaisa kehäkimpoilu päällä, kun pyrin esittämään omat koirani itse paitsi yksilö- myös ryhmäkehien puolella. Härdelli hoitui lopulta varsin mallikkaasti, sillä kehissä oli oikein mukavasti joustoa, mutta en harmikseni kerinnyt nähdä Hilun kehäesiintymistä ollenkaan. Hilu sai kuitenkin kivanoloisen arvostelun ja kehäesiintymisestään on tallentunut muistoja muiden kanssakuvaajien muistikorteille. Hilun sisko Ritu esiintyi oikein oikein kauniisti, antoi moitteetta käsitellä itseään ja niin sanottu pelihuumori riitti loppuun asti. Ritu oli loppukehään valittavien koirien joukossa aivan viime metreille saakka, mutta lopulta neitikoira tipahti läskeineen pois valinnoista. Pikkukoiran kylkiin oli kuin varkain kertynyt hiukan massaa. Aikalailla samassa iässä emonsa Ursan katselmusarvosteluun on kirjattu sama asia eri sanoi 'lievästi ylipainoinen', joten äiteen jalanjäljissä ollaan (vaikkei se mikään kunnollinen puolustus Ritun läskeille olekaan).

Veteraaninarttuja oli ilmoitettu tänä vuonna Katselmukseen sen varran paljon, että luokka oli jaettu kahteen osaan, 2005-2007 syntyneisiin vet1-narttuihin ja 2004 ja sitä ennen syntyneisiin vet2-nattuihin. Ursa esiintyi nuorempien veteraanien puolella ja ihastutti tuomarin sanattomana lähes polvilleen. Koskapa lienee katselmusarvosteluun kirjattu 'Ooh!' ja kolme sydäntä? ;) Lopulta Ursa meni myös suvereenisti voittamaan oman luokkansa. Ursa on rakenteeltaan kauttaaltaan kevyt ja kapea, erinomaisesti rakentunut ja tasapainoinen kokonaisuus, kaikki osat sopivat toisiinsa ja mitään rakenteellisia vikoja siitä ei etsimälläkään löydä. Lisäksi se liikkuu upeasti, eikä lähes kymmenen vuoden ikä näy missään.

Lunalta on tammikuun lopussa leikattu nisäkasvaimia, joten toinen kylki oli leikkauksen jälkeen vielä sängellä. Alunperin mietin kehtaanko tuoda mammaa tänä vuonna ollenkaan Katselmukseen, mutta onneksi näin kuitenkin päätin. Luna nimittäin karvapuolisuudestaan huolimatta voitti oman luokkansa, joten veteraaninartuissa loisti sekä emo että tytär. Tuomari ei ollut moksiskaan Lunan karvoista, esitti vain toiveen, että esittäisin Lunan parempi puoli tuomaristoon päin. Luna liikkuu erinomaisesti lentävällä askeleella, joka on ollut koko Lunan eliniän sen valttikortti. Vielä lähes 13-vuotiaana mamman takajalka nousee huikeaan potkuun, vaikka selvästi Lunalla meinasi loppua myöten hieman uuvuttamaan kehäravaaminen - tuomaristo ei nimittäin päästänyt juoksemisen suhteen helpolla.

Katselmuspäivässä loistivat siis Luna ja Lunan kaksi upeaa dominoväristä jälkeläistä. Päivän päätähti oli silti eittämättä Ursa, joka oman ulkomuotoluokkansa voiton lisäksi kävi pokkaamassa myös agilitykiertopalkinnon itselleen viime vuoden agilityansioista. Lisäksi päivän kruunasi ehdottomasti hauska tapaaminen loppukehien jälkeen. Eräs mieshenkilö oli tullut ihan vain Ursan takia paikalle, kun oli nähnyt Ursan Valion Polar Leppäsavujuusto-mainoksessa. Hän oli ottanut selvää kuka koira on, löytänyt Omituisten sivuille, keksinyt paimensukuiset ja sitä kautta löytänyt tapahtuman sekä päättänyt tulla paikalle. Olen äärimmäisen otettu tästä eleestä ja sanomattoman ylpeä Ursasta, joka on saanut tehdä näin upeaa peeärrää paimensukuisille. Suorastaan käsittämätöntä, että tämänkaltaisia ihmisiä on olemassa, jotka näkevät vaivaa tiedon hankinnan eteen ja toimivat sen mukaan. Hurjan lämmin kiitos Ursa Fan Clubin viralliselle jäsenelle ikimuistoisesta kohtaamisesta! :)

Katsemusviikonloppu laittoi tänäkin vuonna pään pyörälle. Valtaisa kiitos jokaiselle Omituiselle omalle ihmiselle, kun toitte Omituisia paikan päälle. Oli jälleen ilo nähdä hyvin hoidettuja ja hyvin käyttäytyviä koiria!

Alla Vauhtin, Keron, Hilun, Ritun, Rohton, Ursan ja Lunan arvostelut kuvineen. Isot kiitokset kuvaajille ja kuvia lainaksi antaneille!

OMITUINEN SAMPSA PELLERVOINEN

i. Kukkipuun Bakti e. Omituinen Källeröinen

25.4.2015, Henni Siniketo

Ristipurenta, toinen kives löytyi. Vuoden ikäinen, erittäin tasapainoinen musta vaalein merkein uros. Hyvä raajaluusto ja hyvät kulmaukset. Kaunis turkki. Kaunis pää, otsapenger saisi olla voimakkaampi. Erittäin hyvät mittasuhteet. Liikkuu eritääin kauniisti sivulta, aavistuksen ahtaasti takaa.

Jun-u -

OMITUINEN MIILUMALJAKAS

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Valitettavasti hieman varautunut, nätti uros. Ihana ilme, mutta pää saa vielä täyttyä. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Ylälinja hyvä. Liikkuu pitkällä askeleella. Turkki ok. Purenta ok. Kivekset ok.

Avo1-u -

Kero rauhoittelee itseään. 

Ilmeet kertoo, että vaikka Kero on varsin kiltti, niin käsittely vähän ahdistaa sitä. 

OMITUINEN HALLAHIIPPO

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Nätti narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää, stoppia saisi olla enemmän. Saisi kulmautua edestä paremmin. Hyvä ylälinja. Liikkuu sipsuttaen. Vähän ujohko luonne. Turkki ei parhaimmassa kunnossa. Purenta ok.

Avo1-n -

kuva Terhi Niittyaho-Pettersson

kuva Terhi Niittyaho-Pettersson

PAIM-T OMITUINEN TUNTURIRISAKAS

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Sievä narttumainen kokonaisuus. Sievä pienehkö pää. Hyvä ylälinja. Hieman rungossa massaa. Saisi kulmautua edestä paremmin, takaa kulmaukset ok. Liikkuu hyvin. Luonne ok. Purenta ok.

Avo1-n -

kuva Marja Koskio

kuva Minna Rinne

OMITUINEN OHTONEN

i. LP1 Fjällfarmens Sarri e. Nutukas Illusia

26.4.2015, Outi Pikkarainen

Kohta 6v uros. Hyvä pää, hyvä ilme, kallo hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä selkä ja häntä. Liikkuu hyvin edestä, sivulta, takaa. Esiintyy hyvin. Hyvä luonne.

Avo3-u sij. 1.

kuva Marja Koskio

FI AVA BH TK1 NUTUKAS URSULA

i. Nutukas Ungelo e. Nutukas Illusia

26.4.2015, Johanna Niskanen

10-vuotias erinomaisessa kunnossa oleva narttu. Ihastuttava kokonaisuus. Kevyempää tyyppiä. Kaunis, kokonaisuuteen sopiva pää. Kaunis ilme ja hyvin asettuneet korvat. Liikkuu upeasti, OOH! Hurmaava luonne! Avoin ja kohtelias.

Vet1-n sij. 1.

kuva Marja Koskio

NUTUKAS ILLUSIA

i. BH Pukranvaara Ravja e. Nutukas Wanilla

26.4.2015, Noora Törnqvist

Melkein 13-vuotias keskikokoinen, hyväluustoinen narttu. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hienot, tehokkaat liikkeet. Kaunis nartun pää, alaleukaa voisi olla aavistus enemmän. Esiintyy ja esitetään hyvin!

Vet2-n sij. 1.

kuva Marja Koskio

Synttärionnittelut Sienisaaliille!

Tänään tasan vuosi sitten 3.12.2012 Ursa ponnisti maailmaan ennen näkemättömän Omituisen Sienisaaliin.

Onnea Ritulle, Kerolle, Hilulle ja Haltille ikiomine ihmisineen!

Rapsutukset myös Nalle-isälle!

Ritu (Paim-T Omituinen Tunturirisakas) 1-vuotta, 3.12.2013.

Tervehdys,

synttärionnittelut 1-vuotiaille tyypeille Ritu, Kero, Hilu ja Halti! :) Tänään tasan vuosi sitten Ursa oli yöllä urakoinut kuuden pennun edestä ja  tyypit elivät ensimmäistä elinvuorokauttaan lähinnä tyytyväisesti syöden ja nukkuen. Natisevat ja tuhisevat pennuntuoksuiset pikkueläimet. Jokainen saapui maailmaan vähän omalla tavallaan. Erityisenä muistan Ritun maailmaan tulon, kun tyyppi änkesi ensimmäisenä maitobaariin, vaikka napanuora johti vielä katkaisemattomana aikaisempaan asumukseen. Toiseksi muistan Haltin syntymäpoksahduksen, kun sen sikiöpussi räjähti auki lämpimänä suoraan käsilleni. Onneksi ei ollut naama lähempänä… ;)

Synnytys-spektaakkelia elikkäs alkuräjähdystä (ja muita alkutaipaleen meininkejä) voi käydä kertaamassa: Alkuräjähdys.

Mitäpä sisaruksille kuuluu?

Ritu saa tänään synttäriherkkuja ja pääsi ihan ilman muuta laumaa privaattilenkille ja eilen (joka on siis Ritun virallinen syntymispäivä, se syntyi kellonaikaan 23.55, kun muut sisarukset syntyivät sitten jo toisen vuorokauden puolella) kävimme iloittelemassa agilityn merkeissä agilityhallilla. Ritusta on kasvanut fiksu pikkukoira, joka on jännä sekoitus rauhallisuutta ja varmuutta sekä toimintaa ja räjähtävyyttä. Näyttää siltä, että olen onnekseni saamassa siitä itselleni harrastuskoiran ja emonsa manttelin perijän. Kesällähän se osoitti varsin lupaavia paimenkoiran ominaisuuksia lampailla ja nyt tänä syksynä, kun olemme vähän päässeet kiinni agilityn saloihin, niin potentiaalia tuntuisi siihenkin olevan. Ritu osaa keskittyä mielettömän hyvin, vaikka tietysti tyypillä lähtee toisinaan homma lapasestakin. En pidä sitä kuitenkaan pahana, pääasia on, että tekeminen pysyy iloisena.

Vuoden aikana Ritu on oppinut paljon kaikenlaista niin kuin varmasti sisaruksensakin. :) Arki tuntuu jo lähestulkoon vaivattomalta arkirutiineineen: sisäsiisteys, hihnalenkkeily, vapaana pysyminen, malttaminen ja odottaminen jne. Toisten koirien ohitukset sujuvat pääosin mallikkaasti, vaikka toisinaan pientä intoilua onkin nähtävillä varsinkin jos vastapuolella on myös kiinnostusta meidän suuntaan. Eteen tuleviin juttuihin se suhtautuu varmasti, eikä tunnu säikkyvän suuremmin mitään, ei ääniä eikä erilaisia rämiseviä ja liikkuviakaan alustoja. Hyvältä siis näyttää. Ainoa miinuspuoli tällä hetkellä tuntuu olevan sen jonkinasteinen riistaviettisyys sekä kiinnostus hajuihin, pystyn kyllä pitämään sitä vapaana varsin hyvin, mutta tarkkana saa olla varsinkin iltahämärällä, kun eläimet ovat aktiivisemmin liikkeellä.

Kaikkiaan Ritu on varsin hauska tyyppi, positiivisesti elämään ja muihin suhtautuva pikkueläin. Olen oikeastaan todella iloinen, että se jäi meidän laumaamme sulostuttamaan, vaikkei se alun perin ihan tarkoitus ollutkaan. :)

Perjantaina kolmikko Ritu, Kero ja Hilu pääsevät riekkuleikkien pyörteisiin, kiva nähdä porukalla sitten viime kevään. :) Erityisterveiset Haltille, toivottavasti nähdään jossain välissä. Täytynee kehitellä jonkun sorttista visiittiä Kuusamoon…. :)

Paljon paljon synttärirapsutuksia ja ekstraherkkuja sekä huomion osoituksia vuoden ikäiselle Sienisaaliille! Kuvien kautta pääsee vähän viime vuotisiin tunnelmiin. :)

- Susanna & Ritu-sisko sekä Ursa-emo, Luna-mummu ja Hippa-tädin puolikas

Ursa ja esikoinen, pikkuruinen Ritu (O. Tunturirisakas) valkoisine leukoineen.

Pentueen vaalein hurmuripoika Halti (O. Patinanastakka).

Ritu (O. Tunturirisakas).

Ursa ja Halti (O. Patinanastakka).

Ursa, Kero (O. Miilumaljakas), Hilu (O. Hallahiippo) ja Halti (O. Patinanastakka).

Minäkin haluaisin juosta lumessa. t.Ritu-sisko

Kero (Omituinen Miilumaljakas) nauttii lumesta mökillä pari päivää vaille vuoden ikäisenä.

Myry (Liehkun Cahku) ja Kero.

kuvat Päivi Kokko

Kero 9,5kk.

Omituinen Miilumaljakas

kuva Päivi Kokko

Irvikissan rallattelut velipojan kanssa.

Omituinen Tunturirisakas ja Miilumaljakas.

Seitsemänkuiset sisarukset Ritu (O. Tunturirisakas) ja Kero (O. Miilumaljakas) tapasivat maanantai-iltana 15.6. rallatteluleikkien merkeissä Tuomarinkartanolla. Meininki oli samanlaista kuin viimeksi samalla paikalla huhtikuun lopussa: Omituisia sisaruksia pellolla.

 

  

Suurkiitos Päivi ja Kero rallatteluhetkestä, Ritulla oli hauskaa ja väsy tuli kotona. :)

 

Päivin kuvat sisarusten leikeistä: Keron ja ritun riekkutreffit