Oravivuorella huhtikuussa.

On aika jakaa kuvakertomus retkestämme, kun tämän vuoden Katselmuksen päätteeksi huhtikuun lopussa kävimme paluumatkalla Oravivuoren komeissa maisemissa Puolakan kylän tuntumassa Korpilahdella. Olen käynyt paikan päällä kaksi kertaa aikaisemmin ja Oravivuori näytti jälleen uuden maiseman itsestään. Osasin odottaa hienoja näkymiä ja komeita järvimaisemia saarineen ja kyllähän reissu palkitsi. Koko järven pinta oli aivan tyyni, saaret ja pilvet heijastuivat veteen ja oli lämmin. Kevään tulon pystyi todella aistimaan.

Joulukuu 2011, toukokuu 2012 ja huhtikuu 2014.

ORAVIVUORI, OSA UNESCON MAAILMANPERINTÖKOHDETTA

Korpilahden Oravivuori on merkittävä osa kolmiomittauksen sekä Suomen kartoituksen historiaa. Sen 193 metriä korkealla huipulla sijaitsee yksi kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä Suomessa. Struven ketju on yhteensä noin 2820km pituinen Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ulottuva kolmiomittausketju, jonka avulla 1800-luvulla määriteltiin maapallon tarkempaa muotoa ja kokoa. Nimensä kolmiomittauspisteiden ketju on saanut saksalaissyntyisen tähtitieteilijän F.G.W. Struven mukaan.

Oravivuoren huipulla sijaitseva pitse (Puolakka) mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poraamalla kallioon. Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin saakka, kunnes gps-satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Tällä hetkellä Oravivuoren laella sijaitsee Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä uudelleenrakennuttama lähes kymmenen metrin korkuinen kolmiomittaustorni, joka pystytettiin vuonna 1998 muistoksi Oravivuoren eli Puolakan mittausaseman merkityksestä Suomen kartoitukselle.

Huipulla on laatta: "Maailmanperintökohteena ketju pisteineen edustaa inhimillisen luovuuden mestariteosta, joka on suojeltu ihmiskunnan yhteisenä maailmanperintönä."

Polku Oravivuoren laelle kulkee vaihtelevissa maastoissa, jossa on paljon korkeuseroa ja kivuttavaa. Sinänsä polku näkötornille ei ole kovinkaan pitkä, mutta sitä saa pidennettyä käymällä piston myös Omenalahden luonnonsatamassa, josta löytyy myös valkoiseksi maalattu kivikummeli.

Meidän seikkailullamme koirista mukana olivat tällä kertaa vain Ursa (Nutukas Ursula kuvassa) ja Luna (Nutukas Illusia).

Jäkälä oli kuvioinut kivien pintaa kauniisti Oravivuoren lähimaastoissa.

Luna (Nutukas Illusia)

Keskisuomalaisia maisemia parhaimmillaan.

Kevät tuloillaan.

Omenalahden luonnonsatama.

Pitkä katselmuspäivä vaatii veronsa ja mummukainen otti leppoisat päiväunet rantakalliolla.

Käpytikka naaras nakutteli lähimännyssä hypellen saman aikaiseti puunrunkoa ylöspäin.

Joulukuu 2011 ja huhtikuu 2014.

Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos liikkuu Keski-Suomen alueella. Suosittelen!