Luna Koiramme-lehden joulunumerossa.

Tänään postiluukusta kolahti uusin Koiramme-lehti. Meidän rakkaan Luna-mammamme (Nutukas Illusia) kuvan myötä Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ja paimensukuisten kasvattajat toivottavat Hyvää Joulua.

Noita on geenitestin perusteella terve prcd-PRA suhteen.

Noidan (Omituinen Källeröinen) prcd-PRA-geenitestin tulokset saapuivat Optigenilta. Uutiset ovat erittäin positiivisia. :) Noita on geenitestin perusteella terve prcd-PRA:n suhteen eli Noita itse eikä yksikään sen mahdollisista tulevista jälkeläisistä tule sairastumaan tähän silmäsairauteen. Upea juttu!

Test Performed: prcd Mutation Test for PRA

Sample Type: Blood

Test Results: Genotype of your dog is NORMAL/CLEAR
Risk for developing prcd-PRA: This dog will never develop the prcd form of PRA (progressive rod-cone degeneration from Progressive Retinal Atrophy).
Significance for breeding: Genetically Normal/Clear dogs can be bred to any dog and will produce no pups affected with the prcd form of PRA.

Kuvat kävin penkomassa Noidan ihmisten kuva-arkistoista, taitavat pääosin olla viime talvelta.

Kiitokset jälleen! :)

Synttärionnittelut Sienisaaliille!

Tänään tasan vuosi sitten 3.12.2012 Ursa ponnisti maailmaan ennen näkemättömän Omituisen Sienisaaliin.

Onnea Ritulle, Kerolle, Hilulle ja Haltille ikiomine ihmisineen!

Rapsutukset myös Nalle-isälle!

Ritu (Paim-T Omituinen Tunturirisakas) 1-vuotta, 3.12.2013.

Tervehdys,

synttärionnittelut 1-vuotiaille tyypeille Ritu, Kero, Hilu ja Halti! :) Tänään tasan vuosi sitten Ursa oli yöllä urakoinut kuuden pennun edestä ja  tyypit elivät ensimmäistä elinvuorokauttaan lähinnä tyytyväisesti syöden ja nukkuen. Natisevat ja tuhisevat pennuntuoksuiset pikkueläimet. Jokainen saapui maailmaan vähän omalla tavallaan. Erityisenä muistan Ritun maailmaan tulon, kun tyyppi änkesi ensimmäisenä maitobaariin, vaikka napanuora johti vielä katkaisemattomana aikaisempaan asumukseen. Toiseksi muistan Haltin syntymäpoksahduksen, kun sen sikiöpussi räjähti auki lämpimänä suoraan käsilleni. Onneksi ei ollut naama lähempänä… ;)

Synnytys-spektaakkelia elikkäs alkuräjähdystä (ja muita alkutaipaleen meininkejä) voi käydä kertaamassa: Alkuräjähdys.

Mitäpä sisaruksille kuuluu?

Ritu saa tänään synttäriherkkuja ja pääsi ihan ilman muuta laumaa privaattilenkille ja eilen (joka on siis Ritun virallinen syntymispäivä, se syntyi kellonaikaan 23.55, kun muut sisarukset syntyivät sitten jo toisen vuorokauden puolella) kävimme iloittelemassa agilityn merkeissä agilityhallilla. Ritusta on kasvanut fiksu pikkukoira, joka on jännä sekoitus rauhallisuutta ja varmuutta sekä toimintaa ja räjähtävyyttä. Näyttää siltä, että olen onnekseni saamassa siitä itselleni harrastuskoiran ja emonsa manttelin perijän. Kesällähän se osoitti varsin lupaavia paimenkoiran ominaisuuksia lampailla ja nyt tänä syksynä, kun olemme vähän päässeet kiinni agilityn saloihin, niin potentiaalia tuntuisi siihenkin olevan. Ritu osaa keskittyä mielettömän hyvin, vaikka tietysti tyypillä lähtee toisinaan homma lapasestakin. En pidä sitä kuitenkaan pahana, pääasia on, että tekeminen pysyy iloisena.

Vuoden aikana Ritu on oppinut paljon kaikenlaista niin kuin varmasti sisaruksensakin. :) Arki tuntuu jo lähestulkoon vaivattomalta arkirutiineineen: sisäsiisteys, hihnalenkkeily, vapaana pysyminen, malttaminen ja odottaminen jne. Toisten koirien ohitukset sujuvat pääosin mallikkaasti, vaikka toisinaan pientä intoilua onkin nähtävillä varsinkin jos vastapuolella on myös kiinnostusta meidän suuntaan. Eteen tuleviin juttuihin se suhtautuu varmasti, eikä tunnu säikkyvän suuremmin mitään, ei ääniä eikä erilaisia rämiseviä ja liikkuviakaan alustoja. Hyvältä siis näyttää. Ainoa miinuspuoli tällä hetkellä tuntuu olevan sen jonkinasteinen riistaviettisyys sekä kiinnostus hajuihin, pystyn kyllä pitämään sitä vapaana varsin hyvin, mutta tarkkana saa olla varsinkin iltahämärällä, kun eläimet ovat aktiivisemmin liikkeellä.

Kaikkiaan Ritu on varsin hauska tyyppi, positiivisesti elämään ja muihin suhtautuva pikkueläin. Olen oikeastaan todella iloinen, että se jäi meidän laumaamme sulostuttamaan, vaikkei se alun perin ihan tarkoitus ollutkaan. :)

Perjantaina kolmikko Ritu, Kero ja Hilu pääsevät riekkuleikkien pyörteisiin, kiva nähdä porukalla sitten viime kevään. :) Erityisterveiset Haltille, toivottavasti nähdään jossain välissä. Täytynee kehitellä jonkun sorttista visiittiä Kuusamoon…. :)

Paljon paljon synttärirapsutuksia ja ekstraherkkuja sekä huomion osoituksia vuoden ikäiselle Sienisaaliille! Kuvien kautta pääsee vähän viime vuotisiin tunnelmiin. :)

- Susanna & Ritu-sisko sekä Ursa-emo, Luna-mummu ja Hippa-tädin puolikas

Ursa ja esikoinen, pikkuruinen Ritu (O. Tunturirisakas) valkoisine leukoineen.

Pentueen vaalein hurmuripoika Halti (O. Patinanastakka).

Ritu (O. Tunturirisakas).

Ursa ja Halti (O. Patinanastakka).

Ursa, Kero (O. Miilumaljakas), Hilu (O. Hallahiippo) ja Halti (O. Patinanastakka).

Minäkin haluaisin juosta lumessa. t.Ritu-sisko

Kero (Omituinen Miilumaljakas) nauttii lumesta mökillä pari päivää vaille vuoden ikäisenä.

Myry (Liehkun Cahku) ja Kero.

kuvat Päivi Kokko

Noita debytoi agilityareenoilla.

Eilen oli Noidan (Omituinen Källeröinen) ja ohjaajansa Annan kilpailukynnyksen ylityspäivä eli ensimmäiset agilitystartit koskaan. Tuloksena Anne Saviojan tuomaroimilta radoilta pari yliaikakymppiä, toinen niistä sijalla kolme. Hyppyradalta kepeiltä ensin kielto ja viimeisen välin pujottelematta jättämisestä vielä vitonen, virheiden korjaaminen vei suorituksen yliajalle. Agilityradalla onnistuneet kepit ja onnistunut keinu, mutta virheet otettiin sitten puomin alastulolta sekä yhden hypyn kiellosta loppusuoralla.

Olen ylpeä Annasta ja Noidasta, kaksi tulosta ja palkintosijoitus ekoista agilitykisoista ei ole lainkaan hullummin! :D Kiellot syövät aina reippaasti aikaa, joten ilman niitä meno olisi varmasti riittänyt myös ihanneaikoihin, joka lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. Nyt on kisakynnys ylitetty ja odotellaan jatkoa tälle hienolle debyytille!!! ONNEA!!!

D-kisa, HR, 11,54, sij.5./14
C-kisa, 13,06, sij.3./17

Annan kirjoittaman kisaraportin voi lukea Noidan blogista: Noita kisaa.

Hauska sattuma, vaikka osallistujia luokassa ei ole kuin viidentoista koirakon kieppeillä, niin joukosta löytyy kolme suomenlapinkoiraa. Kiva!

Agilitynoviisien harjoituksia vuodelta 2006.

Pengoin vähän agilitytreeniarkistojani ja käteen osui merkintää Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) agilitytreeneistä 21.9.2006. Ursalla on siis ollut ikää 1v2kk ja olemme tässä vaiheessa treenanneet kesän verran agilityä ensin Keski-Suomen Kennelkerhon alkeisryhmässä ja tämä treenimerkintä on syksyn jatkoalkeista.

Nämä alla olevat ohjauskuviotreenit oli hauskaa tutkittavaa, vaikka vähän hämmentääkin, notta tällaisillako ohjeilla sitä on aloitettu. Tähän on kuitenkin tultu ja Ursan ja minun tekemä matka helpottaa varmasti minun ja Ursan tyttären Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) agilitymatkaa.

Tuohon aikaan painimme Ursan kanssa keppien ensimmäisen välin kanssa, ilmeisesti Ursa ei hahmottanut sitä ihan toivotulla tavalla (Ursalle on opetettu kepit namilla vedättämällä). Lisäksi muistoni malttamattomasta Ursa-koirasta pitää paikkansa, kotiläksyksi jäi silloin opetella lähdön istumista sekä rauhoittumista.

1. harj. 

Takaahyppy. Vahva ohjaus kummallakin kädellä. Käskyt AJOISSA: "Aita! - Takaa! - Aita!" Kokeiltiin myös toiseen suuntaan.

2. harj.

VAHVA työntö oikalla kädellä putken toiseen päähän. Ole AJOISSA edellä jo menossa toiselle aidalle ja ohjaus + käsky. Hienosti meni.

3. harj.

Kimurantti, mutta onnistui. Vastakkaisella kädellä ohjaus putkeen. Koiran toiselle puolelle putken päässä, jotta ohjaus sujuvaa. LIIKU kokoajan aktiivisesti.

Kinkkistä, mutta hauskaa! :)

Haukkuu... Ei häiritse minua, kun tehdään. Liittyy siihen, kun opetellaa uutta.

VALTAVA muutos silti esim. taukoaikojen äänenkäytössä. Vieläkin haukkuu/vingahtelee yksittäin, muttei jatka. Keskittyy. Hienoa! :)

Löytyyköhän näitä vanhoja treenipätkiä lisää....