Omituinen edustus Katselmuksessa.

Helsingissä Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa järjestetty Katselmusviikonloppu vuosimallia 2013 olisi taas takanapäin.

Lauantaina toimitin ihan vain turistin virkaa, Ritu (Omituinen Tunturirisakas) oli porukasta mukana. Tyyppi sai laatuaikaa uusien kokemusten ja leikkiriekkuhetkien merkeissä, lisäksi se pääsi maskotiksi mukaan PLS:n kevätkokoukseen, jossa se käyttäytyi oikein mallikkaasti ja sulatti sopivan verran sydämiä.

Omituinen edustus Katselmuksen virallisten kehänauhojen sisäpuolella oli tällä kertaa totuttua kapeampi. Sunnuntaina paikalla olivat veteraaninarttu Nutukas Illusia, joka liiteli uskomattoman upeilla liikkeillään myös loppukehään. Avo3-nartuissa edustivat kilpasiskot Nutukas Ursula ja Omituinen Umbra, joista molemmat esiintyivät hienosti, saivat kattavat arvostelut tuomarilta, mutta kumpaakaan ei lopulta nostettu jatkoon. Umbra oli kuitenkin tehnyt vähintäänkin oman osuutensa Katselmusedustuksesta jo lauantaina, kun se totteli hienosti möllitokossa Katjan kanssa. Lopputuloksena huikeasti möllitokon voitto! Isosti Onnea, käyttömenestys on aina jotain vielä paljon hienompaa kuin näyttömenestys! :D

Leikkimielisessä Kaunein Häntä -kilpailussakin nähtiin yksi Omituinen. Saimme Ritun (O. Tunturirisakas) kanssa luvan osallistua, vaikka Ritulla ei ikä vielä riitäkään varsinaisiin ulkomuotokehiin. Ylpeänä sain olla, sen verran nätisti ja fiksusti Ritu käyttäytyi kehässä, homma ei mennyt yhtään pentupoukkoiluksi. Tyyppi ravasi porukan jatkona mallikkaasti ja jämähtipä pysähdyksissä lopulta aikansa istumista tarjottuaan seisomaankin, kun hoksasi, että siitä saa näpäkämmin palkkaa. Ehkä joku on tästä Ritun debyytistä saanut jonkinlaisen kuvankin napattua. Toivottavasti. :) (Huomautettakoon vielä, että Ritu ei voittanut ruipelolla pennunhännällään kilpailua. :) )

Omituisia turistikoiria oli Katselmuksessa saapusalla enemmänkin. Lauantaina edustusta pitivät Ritun ohella yllä Omituinen Hallahiippo sekä Omituinen Okra ja sunnuntaina tapahtumaa ilahdutti pätevä Omituinen Miilumaljakas. On ilo nähdä hyvin hoidettuja, hyvin käyttäytyviä ja omien ihmistensä näköisiä Omituisia! Kiitos kun saavuitte paikalle!

Alla esillä olleiden Omituisten arvostelut kuvineen. Lisäilen kuvia taas sen mukaan, kun sopivia tulee eteen. Oma kuvasaldo jäi laihanlaiseksi, vaan onneksi Katselmuksessa on aina paikalla useampia laatukuvaajia. Isot kiitokset kuvien lainaamisesta!


NUTUKAS ILLUSIA
i. Pukranvaara Ravja e. Nutukas Wanilla

28.4.2013, Outi Pikkarainen
11-vuotias. Hyvä pää ja ilme. Hyvä tyyppi. Erinomaiset liikkeet. Mukava luonne.
Vet-n, loppukehässä

Tuomari perusteli Lunan loppukehään pääsyä nimenomaan sen upealla ravilla, joka on kuulemma jotain uskomatonta.

"Ottakaa tätä videolle ja katselkaa sitä kotona."

kuva Marja Koskio

 

 

FI AVA BH TK1 NUTUKAS URSULA
i. Nutukas Ungelo e. Nutukas Ursula

28.4.2013, Tarja Lackman
Keskikokoinen, mittasuhteiltaan erittäin hyvä. Kevytrakenteinen ja kapea kauttaaltaan. Hyvät kulmaukset. Kevyt raajaluusto. Kevyt, kapea pää. Hyvä purenta. Hyvä selkä. Hyvä häntä. Tällä hetkellä lähes karvaton. Luisuhko lantio. Erittäin hyvä liike. Hyvä luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.
Avo3-n, -

kuva Marja Koskio

 

 

OMITUINEN UMBRA
i. Delete e. Nutukas Illusia

28.4.2013, Tarja Lackman
Keskikokoinen, tyypiltään ja mittasuhteiltaan oikea. Toivoisin parempia kulmauksia. Riittävä raajaluusto. Takaraajat ulkokierteiset. Kapeahko pää. Purenta ok. Taittokorvat. Hyvä selkä. Hyvä häntä ja hännän kanto. Etujälkojen liike ok, takaliike lyhyttä ja voimatonta. Kiltti, mukava luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.
Avo3-n, -


OMITUINEN UMBRA
i. Delete e. Nutukas Illusia
ohj. Katja Torn

Möllitoko, tuomari Marja Uusitalo

1.Luoksepäästävyys 9, kerroin 1, pistemäärä 9
2. Paikalla makaaminen 10, kerroin 4, pistemäärä 40
3. Seuraaminen kytkettynä 9, kerroin 3, pistemäärä 18
4.Seuraaminen vapaana 8, kerroin 4, pistemäärä 32
5. Maahanmeno 7, kerroin 2, pistemäärä 14
6. Luoksetulo 6,5, kerroin 2, pistemäärä 13
7. Seisominen 8,5, kerroin 2, pistemäää 17
8. Vapaahyppy 7, kerroin 2, pistemäärä 14
9. Kokonaisvaikutus 8,5, kerroin 1, 8,5

yht. 165,5p. ALO1, sij.1./7

Katja kuuntelee mitä liikkeenohjaaja sanoo, Umbra kuuntelee Katjaa.

 

Möllitokon voittajat Katja Torn ja Omituinen Umbra sekä tuomari Marja Uusitalo.

Agilitykoira 2008-2011.

On aika luovuttaa neljä vuotta meidän hallussamme ollut Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry:n Agilitykiertopalkinto seuraavalle. Visapuinen paimensukuispatsas sekä sitä seuraava kansio luovutetaan aina Katselmuksen yhteydessä edellisenä vuonna virallisissa agility-kisoissa parhaiten menestyneelle paimensukuiselle lapinkoiralle. Lämpimät Onnittelut Nukalle (FI AVA Taikahallan Hankien Hurma) ohjaajineen ansaitusta kiertopalkinnosta ja kunniasta olla PLS:n Agilitykoira 2012!

Ursan kanssa viime vuonna Katselmuksessa vastaanottamassa agilitykiertopalkintoa.

kuva Antti Leukkunen

 

 

AGILITYKOIRA 2008

BH, TK1
NUTUKAS URSULA ”Ursa”
ER42649/05
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia
om. & ohj. Susanna Kangasvuo

kuva Miia Sihvonen

Ursa syntyi Nurmijärvellä heinäkuun lopussa 2005. Puuhakkasta ja välillä hieman malttamattomasta kakarasta kasvoi fiksu, oppimiskykyinen ja yhteistyöhaluinen koira, jossa on tasapainossa tarmokkuus, aktiivisuus sekä kyky rauhoittua ja pitää niin sanotusti pää kasassa haastavissakin tilanteissa.

Aloitimme agilityn treenaamisen aluksi kokeilumielellä Ursan ollessa noin 9kk ikäinen. Pian laji vei kuitenkin mennessään. Löysimme itsemme säännöllisesti treeneistä, eri kouluttajien vetämiltä kursseilta ja lopulta, vain vuoden treenaamisen jälkeen, myös kisakentiltä. Ursa on ensimmäinen agilitykoirani, joten kisauramme alku oli yhtä säätämistä, intoa oli mutta ei taitoa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että en kasvattanut kisakynnystä liian korkeaksi, vaan osallistuimme rohkeasti mittelöihin. Ursa on innokas, rohkea, lapinkoiramittapuulla mitattuna nopea sekä kuuliainen ja ohjausherkkä agilitykoira, joka ei ilokseni paineistu kisatilanteessa, vaan kykenee aina tekemään parhaansa. Vuosi 2008 oli meille agilityn parissa suuri kehityksen vuosi, olimme nousseet ihan vuoden 2007 lopussa 2-luokkaan ja 19.4.2008, vajaan vuoden kuluttua ensimmäisistä kisoistamme, nousimme 3-luokkaan.

Merkittävimmät saavutuksemme kuluneen vuoden aikana olivat luokkanousu, lappalaiskoirien 3.lk rotumestaruushopea sekä myös se, että osallistuimme ensimmäisiin SM-kisoihimme Varkaudessa. Pääsimme Ursan kanssa vahvistamaan seuramme Jyväskylän Agility Teamin maksijoukkuetta ja teimme hienon nollaradan totuttua suuremman yleisön edessä. Ennen vuoden loppua saimme kokoon myös sekä SM-, että MM-karsintanollat 2009 vuoden varalle, joten sitä myöten meillä on osallistumisoikeus kyseisten arvokisojen yksilöradoille tulevana vuonne.

Ursa on osoittautunut loistavaksi harrastuskoiraksi, jonka kanssa on palkitsevaa tehdä töitä. Agilityn lisäksi kunnostauduimme vuonna 2008 myös tottelevaisuuskentillä titteleiden TK1 sekä BH verran. Agility on silti ehdoton ykköslajimme, kuin koukuttava huume, jota ilman ei voi elää…

AGILITYKOIRA 2009

BH, TK1
NUTUKAS URSULA ”Ursa”
ER42649/05
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia
om. & ohj. Susanna Kangasvuo

kuva Tuija Kortelainen

 

Takataskussa on paljon oppia ja yhteistyötä sekä iloisia agilityhetkiä vuodelta 2009.

Kohokohdaksi kuuluvat muutama hieno palkintosijoitus 3-luokassa, Keski-Suomen Piirinmestaruuskisojen 4.sija sekä uramme ensimmäiset SM-kisat Torniossa.

SM-kisojen yksilöradalla saimme hienosti tuloksen, josta asian tasoituttua voi olla tyytyväinen, vaikka tavoitteena ollut puhdas ratavirheetön suoritus kirjaimellisesti kaatui ohjaajan liukastumiseen sateen kastelemalla keinonurmella. Onnistumisen palo ja nälkä kasvavat vuoden 2010 SM-kisoja ajatellen.

Ahkeran kisaamisen huipentumia ovat ehdottomasti palkintosijoitukset. Eräs kerta kuluneena vuonna jäi erityisenä mieleen. Toukokuussa Pietarsaaressa kilpailimme upeasti maksi3-luokan voittoon 0-tuloksella ja saimme sitä myöten ensimmäisen kiinnityksemme agilityvalion arvoon!!

AGILITYKOIRA 2010

BH, TK1
NUTUKAS URSULA ”Ursa”
ER42649/05
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia
om. & ohj. Susanna Kangasvuo

Ursan kanssa SM-kilpailuissa maksikoirien sijalle 17.

kuva J. Keskiaho

Merkittävimmäksi saavutukseksemme agilityvuodelta 2010 nousee yksilö-SM-kisat Vantaalla kesäkuussa. Kotiintuomisina tiukasta maksikoirien SM-taistosta oli sijoitus 17./162. Edellisen vuoden kaihertamaan jäänyt onnistumisen nälkä ja tavoite viidenkymmenen parhaan joukkoon kipuamisesta sekä finaaliradalle pääsystä ylittyi kirkkaasti. Ursa suoriutui arvokisojen paineessa kuuliaisesti upeaan sijoitukseen!

Loistavasti menneiden SM-kisojen jälkimainigeissa onnistuimme tekemään hienon nollasuoritusten sarjan. Jo elokuussa meillä oli täynnä SM-nollat seuraavalle vuodelle 2011, meidät nähdään niillä areenoilla myös ensi vuonna. Nollia kerrytimme kuluneen vuoden aikana yhteensä rapiat parikymmentä, jotka pitävät sisällään myös muutamia mieleen jääneitä palkintosijoja. Tärkeinpänä 3.sijoitus Pieksämäellä marraskuussa, joka tuotti meille uramme toisen agilitysertin ja sitä myöten olemme taas askeleen lähempänä agilityvalion arvoa.

Ursa toimii hienosti, yhteistyömme rupeaa olla varmaa ja sujuvaa. Kykenemme enenevässä määrin virheettömiin nollasuorituksiin – ja ennen kaikkea meillä on kivaa radalla!

Ursaa parempaa harrastuskaveria en uskaltaisi toivoa!

AGILITYKOIRA 2011

FI AVA, BH, TK1
NUTUKAS URSULA ”Ursa”
ER42649/05
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia
om. & ohj. Susanna Kangasvuo

Ursa lempiesteellään koko agilityuramme ensimmäisissä kilpailuissa Jyväskylässä 15.5.2007.

 

Vuoden 2011 ja kiistatta myös tähänastisen agilitypolkumme kohokohdaksi nousee ehdottomasti Pieksämäen kisat 10.4. Teimme Ursan kanssa loistavan suorituksen haastavalla radalla, sijoituimme 0-tuloksellamme toisiksi ja nappasimme kotiin viemisiksi Ursan kolmannen ja viimeisen agilitysertin sekä Suomen Agilityvalion arvon, jonka Ursa saavutti historiallisesti ensimmäisenä paimensukuisena lapinkoirana. Tunne on sanoin kuvaamaton, tätä ei kukaan vie meiltä koskaan pois!

Edellä mainitun päälle vuodelta 2011 on jäänyt erityisenä mieleen etenemisnopeutemme selvä kasvu loppuvuotta kohden, huikea nollavoitto Orivedellä heinäkuussa sekä onnistumiset arvokisoissa. Syyskuun alussa kuittasimme Keski-Suomen Piirinmestaruuspronssia ja kesäkuussa yksilö-SM-kilpailuissa Nastolassa täytimme jälleen tavoitteemme päästä viidenkymmenen parhaan joukkoon. Loppusijoituksemme maksikoirien yksilömittelössä 38./181. Kun vielä vuoden loppuun mennessä saimme kasaan myös sekä SM- että MM-karsinta-nollat seuraavalle vuodelle 2012, niin upea agilityvuotemme oli kruunattu.

Ensimmäinen Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Agilitykiertopalkinnon saaja vuodelta 2000 oli Rahkis Nougat eli Likka, joka on Ursan isoisän isoemo. Nyt, kun vuosi 2013 on jo hyvässä käynnissä ja tiedän, että luovutamme kiertopalkinnon viimein seuraavalle, heitän ilmoille ennusteen, että vielä jonain päivänä samainen kiertopalkinto tulee olemaan myös Ursan jälkipolvien hallussa. Viime vuonna 2012 Ursa synnytti neljä pientä harrastuskoiran alkua, joista osan tulevaisuuden näkymiin kuuluu myös agilityn harrastaminen. Ennuste lepää näiden sisarusten ja mahdollisten jälkeläistensä harteilla.

Olen äärimmäisen ylpeä ja onnellinen Ursasta, jonka kanssa olemme pystyneet ja jonka kanssa edelleen pystymme huippusuorituksiin. Isoin kiitos tästä reippasta agilitykoirasta kuuluu Nutukas-Eevalle. Kiitos Eeva! Kiitos Ursa!

Meijjän rakas mamma.

Luna (Nutukas Illusia).

Kevään tuoksut.

Maanantailta.

 

Ritu 4,5kk.

Ritu (Omituinen Tunturirisakas) on tänään huomattavan kaunisraaminen ja tasapainoisesti rakentunut pentukoira, ikää tasan 20vk.

Paras kamera on se, joka on mukana.

Vietimme viikonloppua pitkästä aikaa Jyvässeudulla, lauantai 20.4. kului ulkoillen ja seikkaillen. Suunnattiin Hyyppäälle, jossa olen aikaisemminkin käynyt ainakin pari kertaa (7.1.2012, Hyyppää.). Toiseksi kohteeksi oli valittu Pönttövuoren junatunneli, jonka käveleminen päästä päähän on kuulunut tavoitteisiini jo jonkun aikaa.  Koirat kulkivat lauantaiseikkailuissamme tietysti mukana reippaina rohkelikkoina.

 

HYYPPÄÄ

Keski-Suomen Kolilta tuli nähtyä paitsi komeita maisemia ja yllättävänkin lumesta vapaata maastoa, myös laen tuntumassa liitelevä kalasääski. Niinhän nuo ovat väittäneet, että kyseinen petolintu pesii Hyyppäällä.

Korkealla mieli lepää ja ajatukset virtaa vapaana.

 

PÖNTTÖVUOREN JUNATUNNELI 

Koska Murphyn laki on Murphyn laki, niin Hyyppäällä ollessamme kamerasta loppui akku. Kuvasaalis jäi laihaksi ja Pönttövuoren junatunneliin kamera ei päässyt ollenkaan. Kännykällä sain rääpäistyä muutaman kuvan, vaan onneksi joku viisas on joskus sanonut: "Paras kamera on se, joka on mukana."

 

Tunnelin itäinen suu on tähän aikaan vuodesta kaikkea muuta kuin kutsuva. Jäämuodostumat roikkuivat aukolla kuin torahampaat, valmiina välähtävään syöksyyn kohti liian lähelle erehtyvää. Aukon pohja on niin ikään jääkuoren peittämä. Jos ja kun jossain kummallisessa mielenhäiriössä sattuu astumaan suuaukosta tunnelin sisäpuolelle, niin petollisen liukkaan jääkentän poikki ei ainakaan kovin nopeasti ole paluuta. Kohti pimeyttä, kohti toista suuaukkoa, joka näkyy yli kilometrin päästä epätodellisen kirkkaana läikkänä jossain niin kovin kaukana.

 

 

Pönttövuoren tunneli on vanha käytöstä poistettu rautatietunneli, joka on kuulunut Jyväskylä-Pieksämäki rataosuuteen. Käytössä se oli vuodesta 1918 vuoteen 1995, josta ajasta liki viisikymmentä vuotta se on ollut myös suomen pisin rautatietunneli (1223m).

 

Tunneli on eittämättä aikansa taidonnäyte. Pisin Suomessa puhkaistu tunneli ennen Pönttövuoren tunnelia oli 156m pitkä, harppaus yli kilometrin pituisen tunnelin puhkaisemiseen on ollut väistämättä suuri. Pönttövuoren tunnelin rakentaminen alkoi vuonna 1914. Nyt liki sata vuotta myöhemmin arvostan suuresti väkisinkin tarkkoja laskelmia, kun vuonna 1917 tunnelia käsi- ja konevoimin kummastakin päästä louhineet ryhmät kohtasivat vuoren sisällä. Lopputuloksena edelleen hämmästyttävän suora rautatietunneli, jonka toinen pää näkyy toisen suuaukolta.

 

Tunnelin itäisellä suuaukolla, länsipää näkyy.

 

Tonneittain kiveä pään päällä, katosta tipahtaneita kiven ja jään murikoita, jostain jääkuoren päälle lennähtänyt vanha ja ruosteinen ratapölkyn kiila. Hylätty sähkökaappi, jonka katkaistut johdot ja jo osittain ruostuneet sulakkeet tuovat mieleen kihelmöivän trillerin, jossa pahaa tahtovat poistavat uhriltaan mahdollisuuden ottaa yhteyttä ulkomaailmaan.

 

Tunnelin keskivaiheilla tuntuu luihin asti iskevä kolea veto.

 

Vesi on etsinyt tietään kiven läpi ja on muodostanut paljon eri kokoisia jäämuodostumia ja -patsaita. Muodot ovat pääosin lempeän pyöreitä. Tunnelin pohjalla on lukemattomia pieniä jäähahmoja, joiden pinta on kuvioitunut upeasti. Otsalampun valo paljastaa jään sisälle kätkeytyneet lehdet ja ruosteen väriset kiven murenat. Pitää varoa askeleitaan, ettei kompastuva jalka löydä jääkumpareiden tielle, olla tarkkana, että välttyisi tuuskahtamasta veden ja pakkasen yhteistyöllä liukkaaksi työstetylle tunnelin pohjalle.

 

 

Jäisen tunnelin käveleminen päästä päähän vei neljäkymmentä varovaista minuuttia ja vaikka koitos oli toki petollinen, niin jälkikäteen ajateltuna selvisimme yllättävänkin helpolla. Otsalampusta ei loppunut paristot, tunnelin suuaukkoja ei suljettu sinä aikana, kun olimme sisäpuolella eivätkä kivimassat päättäneet sadan vuoden pinnistelynsä päätteeksi sortua niskaamme. Kaikki hyvin.