Onnea Sienisaalis!

Tänään tasan kolme vuotta sitten Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) synnytti maailmaan Omituisen Sienisaaliin. Valtaisan suuret onnittelut Ritu, Kero, Hilu ja Halti ihmisineen!! :)

Omituiset Katselmuksessa 2015.

Vihdoin viimein kerkeän käymään läpi paimensukuisten päätapahtuman eli Katselmuksen tunnelmat Omituisten osalta.

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus vuosimallia 2015 järjestettiin viikonloppuna 25.-26.4. Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Omituista joukkoa edustivat oman laumani nartut Luna (Nutukas Illusia), Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) ja Ritu (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) sekä kasvateista lauantaina Omituinen kuopus Vauhti (O. Sampsa Pellervoinen) ja sunnuntaina Rohto (O. Ohtonen), Kero (O. Miilumaljakas) sekä Hilu (O. Hallahiippo). Vauhti osallistui ulkomuotoarvioinnin lisäksi lauantaina myös möllitokoon.

Marika ja Rohto (Omituinen Ohtonen) Katselmuksen lauantaitunnelmissa.

Marika ja Rohto (Omituinen Ohtonen) Katselmuksen sunnuntaitunnelmissa.

Kevätaurinkoinen lauantai oli Vauhtin päivä. Vuoden ikäinen pikkuherra oli esillä kahdessa kehässä, ulkomuotokehän lisäksi se totteli ihmisensä kanssa myös möllitokon puolella. Möllitokossa tavoitteeksi oli asetettu kaksi asiaa, että Vauhti pysyy paikallaan paikkamakuussa ja että se pysyy koko tottelevaisuus-suorituksen ajan kehänauhojen sisäpuolella. Vauhtin keskittyminen herpaantui aika ajoin itse tekemisestä kaikkiin niihin häiriöihin, mitä kehänauhan tuntumassa oli saapusalla, mutta päivälle asetetut tavoitteet täyttyivät silti kirkkaasti. Lopputuloksena 133 pistettä ja kolmostulos. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin pienen teinikoiran kanssa!

Ulkomuotokehässä Vauhti esiintyi nätisti. Vauhti pussasi tuomaria avoimen riehakkaasti, kirmasi lennokkaasti ihmisensä kanssa ympyrää ja osasi seisoa nököttää nätisti paikallaan häntä hyväntuulisesti heiluen. Käyttäytymisen ja positiivisen asenteen suhteen olen kyllä varsin ylpeä pienestä junnukoirasta, vaikka se tippuikin lopputaistoista purentansa takia. Vauhti sai kaikkiaan mukavan arvostelun, mutta purennassa on ainakin tähän vaiheeseen vielä toivomisen varaa, tuomiona lievä ristipurenta. Saa nähdä muuttuuko tuo ajan saatossa miksikään, toistaiseksihan Vauhtin pään kehitys on vielä monelta osin kesken.

Sunnuntaina katselmushulinat jatkuivat aamupäivästä uroskehillä. Rohto esiintyi avo3-uroksissa ja lopulta myös voitti oman luokkansa upeiden liikkeidensä ja mahtavan itsevarman asenteensa siivittämänä. Sain jälleen kerran tilaisuuden ihailla Rohton käytöstä, kun se esiintyi kehässä totuttuun tapaan rauhallisesti, lähtemättä mukaan muiden urosten itsensäkorostamis-kilpailuihin. Kehän ulkopuolella Rohto käyttäytyi niin ikään iisisti, mitä nyt meinasi muuan juoksuinen narttu pistää herrakoiran päätä pyörälle huumaavilla tuoksuillaan.

Aamupäivän uroskehissä esillä oli Rohton lisäksi myös Kero, joka esiintyi avo1-urosten kehässä. Kero käyttäytyi ja esiintyi nätisti, mutta tuomareiden fyysisemmät lähentelemisyritykset olivat Kerolle tällä kertaa liikaa. Katselmushulinassa oli niin paljon ärsykkeitä jo muutenkin, että vieraiden ihmisten käsittely pisti ahdistamaan. Oma ihmisensä naurahtikin, että taitavat olla tässä suhteessa Keron kanssa samanlaisia.

Iltapäivällä esiintyivät avo1-narttujen kehässä siskokset Hilu ja Ritu sekä veteraaninarttujen puolella Ursa (vet1-n) ja Luna (vet2-n). Itselläni oli koko iltapäivän valtaisa kehäkimpoilu päällä, kun pyrin esittämään omat koirani itse paitsi yksilö- myös ryhmäkehien puolella. Härdelli hoitui lopulta varsin mallikkaasti, sillä kehissä oli oikein mukavasti joustoa, mutta en harmikseni kerinnyt nähdä Hilun kehäesiintymistä ollenkaan. Hilu sai kuitenkin kivanoloisen arvostelun ja kehäesiintymisestään on tallentunut muistoja muiden kanssakuvaajien muistikorteille. Hilun sisko Ritu esiintyi oikein oikein kauniisti, antoi moitteetta käsitellä itseään ja niin sanottu pelihuumori riitti loppuun asti. Ritu oli loppukehään valittavien koirien joukossa aivan viime metreille saakka, mutta lopulta neitikoira tipahti läskeineen pois valinnoista. Pikkukoiran kylkiin oli kuin varkain kertynyt hiukan massaa. Aikalailla samassa iässä emonsa Ursan katselmusarvosteluun on kirjattu sama asia eri sanoi 'lievästi ylipainoinen', joten äiteen jalanjäljissä ollaan (vaikkei se mikään kunnollinen puolustus Ritun läskeille olekaan).

Veteraaninarttuja oli ilmoitettu tänä vuonna Katselmukseen sen varran paljon, että luokka oli jaettu kahteen osaan, 2005-2007 syntyneisiin vet1-narttuihin ja 2004 ja sitä ennen syntyneisiin vet2-nattuihin. Ursa esiintyi nuorempien veteraanien puolella ja ihastutti tuomarin sanattomana lähes polvilleen. Koskapa lienee katselmusarvosteluun kirjattu 'Ooh!' ja kolme sydäntä? ;) Lopulta Ursa meni myös suvereenisti voittamaan oman luokkansa. Ursa on rakenteeltaan kauttaaltaan kevyt ja kapea, erinomaisesti rakentunut ja tasapainoinen kokonaisuus, kaikki osat sopivat toisiinsa ja mitään rakenteellisia vikoja siitä ei etsimälläkään löydä. Lisäksi se liikkuu upeasti, eikä lähes kymmenen vuoden ikä näy missään.

Lunalta on tammikuun lopussa leikattu nisäkasvaimia, joten toinen kylki oli leikkauksen jälkeen vielä sängellä. Alunperin mietin kehtaanko tuoda mammaa tänä vuonna ollenkaan Katselmukseen, mutta onneksi näin kuitenkin päätin. Luna nimittäin karvapuolisuudestaan huolimatta voitti oman luokkansa, joten veteraaninartuissa loisti sekä emo että tytär. Tuomari ei ollut moksiskaan Lunan karvoista, esitti vain toiveen, että esittäisin Lunan parempi puoli tuomaristoon päin. Luna liikkuu erinomaisesti lentävällä askeleella, joka on ollut koko Lunan eliniän sen valttikortti. Vielä lähes 13-vuotiaana mamman takajalka nousee huikeaan potkuun, vaikka selvästi Lunalla meinasi loppua myöten hieman uuvuttamaan kehäravaaminen - tuomaristo ei nimittäin päästänyt juoksemisen suhteen helpolla.

Katselmuspäivässä loistivat siis Luna ja Lunan kaksi upeaa dominoväristä jälkeläistä. Päivän päätähti oli silti eittämättä Ursa, joka oman ulkomuotoluokkansa voiton lisäksi kävi pokkaamassa myös agilitykiertopalkinnon itselleen viime vuoden agilityansioista. Lisäksi päivän kruunasi ehdottomasti hauska tapaaminen loppukehien jälkeen. Eräs mieshenkilö oli tullut ihan vain Ursan takia paikalle, kun oli nähnyt Ursan Valion Polar Leppäsavujuusto-mainoksessa. Hän oli ottanut selvää kuka koira on, löytänyt Omituisten sivuille, keksinyt paimensukuiset ja sitä kautta löytänyt tapahtuman sekä päättänyt tulla paikalle. Olen äärimmäisen otettu tästä eleestä ja sanomattoman ylpeä Ursasta, joka on saanut tehdä näin upeaa peeärrää paimensukuisille. Suorastaan käsittämätöntä, että tämänkaltaisia ihmisiä on olemassa, jotka näkevät vaivaa tiedon hankinnan eteen ja toimivat sen mukaan. Hurjan lämmin kiitos Ursa Fan Clubin viralliselle jäsenelle ikimuistoisesta kohtaamisesta! :)

Katsemusviikonloppu laittoi tänäkin vuonna pään pyörälle. Valtaisa kiitos jokaiselle Omituiselle omalle ihmiselle, kun toitte Omituisia paikan päälle. Oli jälleen ilo nähdä hyvin hoidettuja ja hyvin käyttäytyviä koiria!

Alla Vauhtin, Keron, Hilun, Ritun, Rohton, Ursan ja Lunan arvostelut kuvineen. Isot kiitokset kuvaajille ja kuvia lainaksi antaneille!

OMITUINEN SAMPSA PELLERVOINEN

i. Kukkipuun Bakti e. Omituinen Källeröinen

25.4.2015, Henni Siniketo

Ristipurenta, toinen kives löytyi. Vuoden ikäinen, erittäin tasapainoinen musta vaalein merkein uros. Hyvä raajaluusto ja hyvät kulmaukset. Kaunis turkki. Kaunis pää, otsapenger saisi olla voimakkaampi. Erittäin hyvät mittasuhteet. Liikkuu eritääin kauniisti sivulta, aavistuksen ahtaasti takaa.

Jun-u -

OMITUINEN MIILUMALJAKAS

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Valitettavasti hieman varautunut, nätti uros. Ihana ilme, mutta pää saa vielä täyttyä. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Ylälinja hyvä. Liikkuu pitkällä askeleella. Turkki ok. Purenta ok. Kivekset ok.

Avo1-u -

Kero rauhoittelee itseään. 

Ilmeet kertoo, että vaikka Kero on varsin kiltti, niin käsittely vähän ahdistaa sitä. 

OMITUINEN HALLAHIIPPO

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Nätti narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää, stoppia saisi olla enemmän. Saisi kulmautua edestä paremmin. Hyvä ylälinja. Liikkuu sipsuttaen. Vähän ujohko luonne. Turkki ei parhaimmassa kunnossa. Purenta ok.

Avo1-n -

kuva Terhi Niittyaho-Pettersson

kuva Terhi Niittyaho-Pettersson

PAIM-T OMITUINEN TUNTURIRISAKAS

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Sievä narttumainen kokonaisuus. Sievä pienehkö pää. Hyvä ylälinja. Hieman rungossa massaa. Saisi kulmautua edestä paremmin, takaa kulmaukset ok. Liikkuu hyvin. Luonne ok. Purenta ok.

Avo1-n -

kuva Marja Koskio

kuva Minna Rinne

OMITUINEN OHTONEN

i. LP1 Fjällfarmens Sarri e. Nutukas Illusia

26.4.2015, Outi Pikkarainen

Kohta 6v uros. Hyvä pää, hyvä ilme, kallo hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä selkä ja häntä. Liikkuu hyvin edestä, sivulta, takaa. Esiintyy hyvin. Hyvä luonne.

Avo3-u sij. 1.

kuva Marja Koskio

FI AVA BH TK1 NUTUKAS URSULA

i. Nutukas Ungelo e. Nutukas Illusia

26.4.2015, Johanna Niskanen

10-vuotias erinomaisessa kunnossa oleva narttu. Ihastuttava kokonaisuus. Kevyempää tyyppiä. Kaunis, kokonaisuuteen sopiva pää. Kaunis ilme ja hyvin asettuneet korvat. Liikkuu upeasti, OOH! Hurmaava luonne! Avoin ja kohtelias.

Vet1-n sij. 1.

kuva Marja Koskio

NUTUKAS ILLUSIA

i. BH Pukranvaara Ravja e. Nutukas Wanilla

26.4.2015, Noora Törnqvist

Melkein 13-vuotias keskikokoinen, hyväluustoinen narttu. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hienot, tehokkaat liikkeet. Kaunis nartun pää, alaleukaa voisi olla aavistus enemmän. Esiintyy ja esitetään hyvin!

Vet2-n sij. 1.

kuva Marja Koskio

Hilun terveystulokset parasta A-luokkaa!

Hienoja uutisia! Hilun (Omituinen Hallahiippo) oma ihminen Kati käytti Hilun terveystarkeissa 8.4. Mevetissä Per Axelssonin syynissä. Viralliset terveystulokset ovat nyt pompsahtaneet KoiraNettiin ja kyllähän niitä kelpaa katsella. :D

kyynärnivel 0/0

lonkkanivel A/A

silmätutkimus ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

polvilumpiolux.med. 0/0

Kiitos Kati, kun käytit Hilun terveystarkeissa!!

Kuvissa pieni sudenpentu noin kolmikuisena.

Hilu paimenessa.

Hilu (Omituinen Hallahiippo) on parhaillaan ihmisensä kanssa poropaimennusleirillä ja on päässyt paimentamaan sekä poroja että lampaita. Porot olivat kuulemma olleet Hilun mielestä hieman jännittäviä ja se olikin saanut tukea kokeneemmalta koiralta. Lampailla Hilu taas oli ollut todella pätevä. Huippua!

Hilu ja Kati onnistuneen lammaspaimennuksen jälkeen.

Paimennettava kurkkii aidan raosta. :)

kuva Aino Karilas

Tässä Hilu (kärjessä) paimentaa yhdessä velipuolensa Vilin (Nereaneidon Haaveen Onni) kanssa.

kuva Maria Nisu

Manittakoon vielä, että Sienisaaliin velipuoli eli Nallen (Kukkipuun Guorvil) poika Vili (Nereaneidon Haaveen Onni) suoritti 7.3. poropaimennustestin kovassa lumituiskussa hienosti ja valittiin päivän parhaaksi urokseksi. Suuret onnittelut Vili, Maria, Arja ja muut asian osaiset. :)

Hilu.

Hilu (O. Hallahiippo) poropaimennustapahtumassa Rovaniemellä.

kuva Minna Rinne

Sienisiskokset poropaimennustestiin!

Hihhei! Omituiset siskokset Ritu (O. Tunturirisakas) ja Hilu (O. Hallahiippo) saivat tervetulotoivotukset Porokoirakerho ry:n järjestämään poropaimennustaipumustestaukseen maaliskuun toisena viikonloppuna Rovaniemen Silmäselän aidalle. Hilun testaus on perjantaina ja Ritun sunnuntaina. Äärimmäisen kiinnostavaa nähdä miten pikkulikat alkavat poroille.

Poropaimennustestaus on uudistumisen pyörteissä ja testauskäytännöt ovat muuttuneet. Uudet käytännöt ja säännöt löytyvät Porokoirakerhon sivuilta.

Paliskuntain yhdistyksen sivuilta löytyvä tietopaketti porosta ja poronhoidosta.

Synttärionnittelut Sienisaaliille!

Tänään tasan vuosi sitten 3.12.2012 Ursa ponnisti maailmaan ennen näkemättömän Omituisen Sienisaaliin.

Onnea Ritulle, Kerolle, Hilulle ja Haltille ikiomine ihmisineen!

Rapsutukset myös Nalle-isälle!

Ritu (Paim-T Omituinen Tunturirisakas) 1-vuotta, 3.12.2013.

Tervehdys,

synttärionnittelut 1-vuotiaille tyypeille Ritu, Kero, Hilu ja Halti! :) Tänään tasan vuosi sitten Ursa oli yöllä urakoinut kuuden pennun edestä ja  tyypit elivät ensimmäistä elinvuorokauttaan lähinnä tyytyväisesti syöden ja nukkuen. Natisevat ja tuhisevat pennuntuoksuiset pikkueläimet. Jokainen saapui maailmaan vähän omalla tavallaan. Erityisenä muistan Ritun maailmaan tulon, kun tyyppi änkesi ensimmäisenä maitobaariin, vaikka napanuora johti vielä katkaisemattomana aikaisempaan asumukseen. Toiseksi muistan Haltin syntymäpoksahduksen, kun sen sikiöpussi räjähti auki lämpimänä suoraan käsilleni. Onneksi ei ollut naama lähempänä… ;)

Synnytys-spektaakkelia elikkäs alkuräjähdystä (ja muita alkutaipaleen meininkejä) voi käydä kertaamassa: Alkuräjähdys.

Mitäpä sisaruksille kuuluu?

Ritu saa tänään synttäriherkkuja ja pääsi ihan ilman muuta laumaa privaattilenkille ja eilen (joka on siis Ritun virallinen syntymispäivä, se syntyi kellonaikaan 23.55, kun muut sisarukset syntyivät sitten jo toisen vuorokauden puolella) kävimme iloittelemassa agilityn merkeissä agilityhallilla. Ritusta on kasvanut fiksu pikkukoira, joka on jännä sekoitus rauhallisuutta ja varmuutta sekä toimintaa ja räjähtävyyttä. Näyttää siltä, että olen onnekseni saamassa siitä itselleni harrastuskoiran ja emonsa manttelin perijän. Kesällähän se osoitti varsin lupaavia paimenkoiran ominaisuuksia lampailla ja nyt tänä syksynä, kun olemme vähän päässeet kiinni agilityn saloihin, niin potentiaalia tuntuisi siihenkin olevan. Ritu osaa keskittyä mielettömän hyvin, vaikka tietysti tyypillä lähtee toisinaan homma lapasestakin. En pidä sitä kuitenkaan pahana, pääasia on, että tekeminen pysyy iloisena.

Vuoden aikana Ritu on oppinut paljon kaikenlaista niin kuin varmasti sisaruksensakin. :) Arki tuntuu jo lähestulkoon vaivattomalta arkirutiineineen: sisäsiisteys, hihnalenkkeily, vapaana pysyminen, malttaminen ja odottaminen jne. Toisten koirien ohitukset sujuvat pääosin mallikkaasti, vaikka toisinaan pientä intoilua onkin nähtävillä varsinkin jos vastapuolella on myös kiinnostusta meidän suuntaan. Eteen tuleviin juttuihin se suhtautuu varmasti, eikä tunnu säikkyvän suuremmin mitään, ei ääniä eikä erilaisia rämiseviä ja liikkuviakaan alustoja. Hyvältä siis näyttää. Ainoa miinuspuoli tällä hetkellä tuntuu olevan sen jonkinasteinen riistaviettisyys sekä kiinnostus hajuihin, pystyn kyllä pitämään sitä vapaana varsin hyvin, mutta tarkkana saa olla varsinkin iltahämärällä, kun eläimet ovat aktiivisemmin liikkeellä.

Kaikkiaan Ritu on varsin hauska tyyppi, positiivisesti elämään ja muihin suhtautuva pikkueläin. Olen oikeastaan todella iloinen, että se jäi meidän laumaamme sulostuttamaan, vaikkei se alun perin ihan tarkoitus ollutkaan. :)

Perjantaina kolmikko Ritu, Kero ja Hilu pääsevät riekkuleikkien pyörteisiin, kiva nähdä porukalla sitten viime kevään. :) Erityisterveiset Haltille, toivottavasti nähdään jossain välissä. Täytynee kehitellä jonkun sorttista visiittiä Kuusamoon…. :)

Paljon paljon synttärirapsutuksia ja ekstraherkkuja sekä huomion osoituksia vuoden ikäiselle Sienisaaliille! Kuvien kautta pääsee vähän viime vuotisiin tunnelmiin. :)

- Susanna & Ritu-sisko sekä Ursa-emo, Luna-mummu ja Hippa-tädin puolikas

Ursa ja esikoinen, pikkuruinen Ritu (O. Tunturirisakas) valkoisine leukoineen.

Pentueen vaalein hurmuripoika Halti (O. Patinanastakka).

Ritu (O. Tunturirisakas).

Ursa ja Halti (O. Patinanastakka).

Ursa, Kero (O. Miilumaljakas), Hilu (O. Hallahiippo) ja Halti (O. Patinanastakka).

Ritun ja Hilun rämäpäinen sadetanssi.

Omituinen Hallahiippo ja Tunturirisakas.

Omituiset siskokset Ritu (O. Tunturirisakas) ja Hilu (O. Hallahiippo) treffasivat eilen Sipoonkorvessa leikkien merkeissä. Jatkuva sade ei hidastanut villiä menoa, tyypit pääsivät juoksemaan ja painimaan pellolla ja kulkemaan märän yhteislenkin metsässä. Jokainen kuralätäkkö piti käydä lutraamassa ja välillä juoksennella villiä ympyrää puiden ja pusikoiden lomassa. Reippailla ja rämäpäisillä siskoilla menevät jutut varsin hyvin yksiin, hurja ralli alkoi välittömästi. Viime kerrasta olikin kerinnyt kulua jo aikaa: Omituisia sisaruksia pellolla.

  

Hilu (Omituinen Hallahiippo) 8kk.

Hilu on viettänyt kesää maaseutukoirana ja löytänyt samalla sisäisen maalais-sielunsa, kun ihmisensä on toiminut kesäloman sijaisena maatilalla. Syyskuussa on tiedossa paluu normaaliin kaupunkiarkeen.

Kiitokset Hilu ja Kati rallitteluseurasta, nähdään syksymmällä! Ritua painoi väsymys melkein iltaan asti, joten sateinen leikki ja lenkki vei todistettavasti mehut pikkukoirasta. :)

Omituisia sisaruksia pellolla.

LAUANTAI 27.4., TUOMARINKARTANO

Omituinen Tunturirisakas ja Hallahiippo.

Ritu (Omituinen Tunturirisakas) ja Hilu (Omituinen Hallahiippo) päästelivät höyryjä viime viikonloppuna katselmustunnelmointien ohessa läheisellä pellolla. Kuvat kertovat enemmän mitä pystyisin sanoin kuvaamaan. Tyypit juoksivat, juoksivat ja juoksivat. Ensin Hilu edellä ja Ritu perässä hännästä välillä nappaillen, kunnes Ritu tajusi, että kerrankin sillä on tasaväkinen leikkikaveri ja jos se pistää vielä yhden vaihteen silmään, niin sisko ei saa sitä kiinni. Osat siis vaihtuivat. Ritu painalsi korvat lintassa pitkin sänkipeltoa Hilu ihan kannoillaan turhautuneesti haukkuen, kun ei saanut kiinni siskoaan, jonka sparraajana on toiminut paras, tyttösten sporttinen urheilijaemo Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula).

Takaa-ajotilanne.

 

Hilu painaltaa häntää tapailevaa siskoaan karkuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihana, onnellinen Hilu.

 

 

 

 

 

Ritulla on hyvät kaarreajo-ominaisuudet.

 

SUNNUNTAI 28.4., TUOMARINKARTANO

Omituinen Miilumaljakas ja Tunturirisakas.

Seuraavana päivänä samaiselle pellolle kirmasivat yhteistuumin toinen sisaruskaksikko, Ritu (Omituinen Tunturirisakas) ja Kero (Omituinen Miilumaljakas). Päivän päätteeksi pentujen paukut olivat vähissä, mutta silti saatiin aikaiseksi riehakasta kirmailua ja rajua painia, joskin asteen verran kiltemmissä merkeissä kuin siskosten edellispäivän riekkutreffeillä.

Ritun tiukka puruote.

 

 

 

 

Kiitos riekkuseurasta Hilu ja Kati sekä Kero ja Päivi, Ritulla oli kivaa!