Vauhdilla maailmalle.

Noidan (O. Källeröinen) poijjaan Vauhtin (O. Sampsa Pellervoinen) muutto on nyt takanapäin, kun torstai-iltana pikkutyyppi suuntasi puuhakkaan kirsunsa kohti Jyväskylää. Meillä on talo hiljentynyt ja rauhoittunut, arki on pikkuhiljaa asettumassa uomiinsa, kun huomenna koittaa paluu taas Keravalle. Noidan pennutusprojekti alkaa olla taputtelua vaille valmis.

Vauhti rällää nyt jo ihan muissa nurkissa ja pitää ihan toiset immeiset kiireisenä. Reippaan pikkutyypin automatka oli mennyt hienosti isolta osin nukkuen, kotosalla oli heti otettu pihamaa omaksi, ruoka oli maistunut ja ympäristönmuutos ei tunnu pikkukoirassa näkyvän sen isommin. Kovasti nuo pentuhuumaantuneet ihmiset tuntuvat olevan pieneen koiraan tyytyväisiä sen vikkelästä ja ehtivästä menosta huolimatta. :) 

Vauhtin uutta kotia asuttaa kissakaveri, joka on kyllä onneksi jo entuudestaan tottunut koiriin. Seurataan miten eläinten tutustuminen lähtee käyntiin. Sovittiin, että huomenna sunnuntaina soitellaan pidemmästi miten Vauhtin ensimmäiset päivät ovat sujuneet, joten kuulen varmasti myös kissatutusteluistakin. :)

Kuvat torstailta, kun Vauhti vietti viimeistä päiväänsä meidän luona.

Tämä ilme on Vauhtin kasvaessa tullut tutuksi ja uskon vahvasti, 

että tämä ilme tulee Vauhtin naamalla säilymään aina. :)

Vauhtin mummu Luna (Nutukas Illusia).

Vauhti ja Luna laiduntaa.

Vauhtin omat uudet ihmiset tulivat porukalla hakemaan Vauhtia, mukanaan myös hoidokkikoira, kuusivuotias lapinkoiranarttu, joka on silloin tällöin heidän huollettavanaan. Vauhti tulee viettämään ensimmäiset päivänsä "isosiskopuolen" kanssa ja tyyppien kemiat kohtasivatkin onneksi heti. Leikkimeininki löytyi, eikä Vauhti arastellut uutta koiraa tippaakaan, samantien vain rallivaihde päälle.

Pikkarainen keksi heti miten juomapullosta juodaan vettä. Kätevää. :)

Vesikupista tuli lelu, jonka kanssa Vauhti kulki tärkeänä pitkin pihaa.

Tuleva kaksikko.

Tämän ilmeen takaa löytyy paljon kolttosia sekä vekkuleita ja kekseliäitä puuhia.

Vauhtin mielestä tosi hauska leikki, toisen mielestä ei. :)

Heippa Vauhti! Nähdään ja kuullaan!

Vielä pieni hetki meillä.

VAUHTI, uros

(syntymäpaino 276g, 1vk 592g, 2vk 1025g, 3vk 1403g, 4vk 1897g, 5vk 2582g, 6vk 3340g, 7vk 3753g, 8vk 4250g)

Tiistaina Vauhti täytti tasan kahdeksan viikkoa ja sen kunniaksi pikkukoira pääsi mummunsa kanssa metsäseikkailulle märästä kelistä huolimatta. Edustavia kuvia ei tuolta reissulta saatu, joten kahdeksanviikkoiskuvat tältä päivältä, Vauhtilla on ikää kahdeksan viikkoa ja kaksi vuorokautta.

Noita lähti sunnuntaina, eikä se ole onneksi näyttänyt juuri Vauhtiin vaikuttavan, meininki on edelleen jatkunut vauhtimaisena, rallia ja tekemistä ei ole pikkueläimen menosta puuttunut. Huoltajan ja seuralaisen roolia ovat ottaneet Luna (Nutukas Illusia) ja osittain Hippa (O. Metsähippa), leikkitouhuista taas on pitänyt huolta Ritu (Omituinen Tunturirisakas). Ritu on ollut tähän asti pikkasen liian raju Vauhtin kanssa ja on sitä kyllä osin edelleen, vaikka onneksi Noita kerkesi opettaa Vauhtille railakkaampiakin leikkejä. Ritun menoa toppuuttelemalla ja tilaa rajaamalla tyypit leikkii tosi tosi nätisti ja molemmilla on selvästi hauskaa. Painileikit Omituisten kesken ovat todella kivaa katsottavaa, juoksuleikkeihin Vauhti tarvitsisi vähän tasaväkisemmän vastuksen. :) Vauhti muuttaa ikiomaan uteen kotiinsa vielä tänään iltasella ja onneksi sille on jo kuulemma pari pentukaveria katsottuna. :)

Eilen seurasin iloisena Vauhtin leikkimistä myös ihmisen kanssa, kun leikimme poitsun kanssa rätillä. Tyyppi taistelee hyvin ja vahvasti, mutta toisaalta ei halua omia lelua itselleen, vaan tuo sen takaisin revittäväksi sekä silloin, kun se itse saa "voittaa" sen ja myös silloin, kun lelun heittää kauemmas. Se haluaa selvästi leikkiä ja tehdä yhdessä ja on hyvin kontaktissa ihmiseen. Ruokakupilla olemme viimeisen noin viikon ajan harjoitelleet malttamista ja nyt rupeaa jo oikein mallikas istuminen ja silmiin tapitus löytyä ennen vapautuskäskyä. Vauhti on oikein hieno ja pätevä pieni koira. :)

Hyvin omatahtoinen se on edelleen. Vauhti ilmoittaa vahvasti, jos se on erimieltä tilanteen mukavuustasosta, on sitten kyse sylittämisestä, tutkimisesta, kynsien leikkaamisesta tai harjaamisesta, vaikka sopivassa mielentilassa nämäkin toimenpiteet kyllä sujuvat. Taisteluhalua löytyy kyllä kuin pienestä kylästä, joten tämän kanssa varmasti uudet ihmisensä joutuvat painimaan kerran jos toisenkin. 

Vauhti on reipas, rohkea ja ehtiväinen pieni koiranalku. Pihalla se rohkenee tutkia maailmaa ilman taustatukeakin, se keksii tekemistä ja ehtii paljon. Nauroin sen hyvälle muistille ja jääräpäisyydelle, kun se tomerasti kaiveli kivikossa terassin alle pyrkien. Kävin nappaamassa Vauhtin niistä touhuista ja vein melkein toiselle puolelle pihaa, tarjoten muuta tekemistä. Hetken verran kaveri jaksoikin kiinnostua minun tarjoamastani tekemisestä, mutta kun silmä vältti, niin taas oltiin kielletyissä puuhissa. 

Vauhti on kaikenkaikkiaan hauska tyyppi, mutta veikkaan, että se tulee vielä jääräpäisesti koettelemaan ihmistensä huumorintajua... ;)

Noita lähti.

Sunnuntaina pihaan kaarsi musta Golf ja vei Noidan!

Noita (O. Källeröinen) siis läks ja jätti poikansa mummun helmoihin vielä pieneksi hetkeksi, ennen Vauhtin (O. Sampsa Pellervoinen) tulevana torstaina tapahtuvaa luovutusta. Vauhti tulee ilahduttamaan ikiomia ihmisiään täysipainoisena retkiseuralaisena, jonka kanssa haaveissa on tulevaisuudessa kokeilla myös erilaisia harrastuksia, toiveena kaveri mahdollisesti pelastuskoirapuolelle.

Emon ja pojan viimeiset yhteiset hetket poijjaan syntymäkodissa olivat totuttuun tyyliin vauhdikkaat, rallittelua pihamaalla, pyöriskelyä ihanissa tuoksuissa ja ihmisten naurattamista. Onneksi tämän toimeliaan, ilmeikkään ja kekseliään kaksikon yhteiset seikkailut eivät pääty tähän, sillä Vauhti muuttaa emonsa kotipitäjään asumaan ja yhteisriemuiluja on takuulla luvassa jatkossakin.

Taisteluvoitto. Noita ja Vauhti yhteiskuvassa.

Aistitteko sen riemun ja ilon, mikä voi tulla vain, kun syliin saa ihanan pehmoisen pennuntuoksuisen pikkukoiran?

Tosiasiassa Antti taisi hokea, miten pelottavaa tuota pientä riivattua onkaan pitää sylissä, ihan tuli Noidan pentuajat mieleen...

Kaveri TAHTOI alas pihalle juoksemaan, kirottua, että pitäisi malttaa olla söpösti paikallaan.

Osaa Vauhti söpöstelläkin - joskin vain lyhyitä hetkiä kerrallaan. :)

Vauhtin ja Noidan yhteiskuvia yritettiin sinnikkäästi - laihoin tuloksin. 

Tämä kuva kertoo kuitenkin kaksikon yhteismeiningistä enemmän, kuin ne kauniit poseerauskuvat koskaan voisivat kertoa.

Noita on opettanut Vauhtille valtavasti erilaisia koiruuksia. Opettanut miten rallitetaan pihalla, kaivetaan tarmokkaasti, syöksytään nopeisiin käännöksiin, pyöritään tuoksuissa, kirmataan pallon perään ja niin edelleen. Vauhti on osallistunut kiinnostuneena ihan jokaiseen oppituntiin.

Vauhti (Omituinen Sampsa Pellervoinen)

Kiitos Anna ja Antti yhteistyöstä - nyt Noita on teidän ihan ikioma koira! :)

Pellon poika pikkarainen.

VAUHTI, uros

(syntymäpaino 276g, 1vk 592g, 2vk 1025g, 3vk 1403g, 4vk 1897g, 5vk 2582g, 6vk 3340g, 7vk 3753g)

Vauhtin perusilme.

Jälleen olemme saaneet nauttia sateisesta viikosta, joten tyylikkäät seitsemänviikkoiskuvat jäivät tiistaina haaveeksi, vaikka Vauhti onkin päässyt sateeseen ja märkään ulkoilemaan säännöllisesti. Korvauksena tänään otetut kuvat, joissa pikkukaverilla on ikää vauhdikkaat seitsemän viikkoa ja kolme vuorokautta. Voin sanoa, että Vauhti on nimensä veroinen, sellaisten kuvien saaminen on lähes mahdotonta, jossa tyyppi olisi paikallaan...

Ulkona ei vauhtia ja rallia puutu. Vauhti on ruvennut vastaamaan emonsa Noidan (Omituinen Källeröinen) hyvinkin railakkaisiin leikkiyrityksiin ja kimpoaa tomerasti perään, kun emonsa pyyhältää ohi niin, että ilmavirran voi suorastaan tuntea pörröisissä kylkikarvoissa ja korvahapsuissa. Suunnanvaihdokset ovat räjähtäviä, kun sutjakka mammakoira vetää piruetteja pitkin pihaa ja pellon reunaa. Vauhtin eteneminen ei ehkä ole yhtä taloudellista, kun sen pomppuradat suuntautuvat lähinnä enemmänkin ylös kuin eteenpäin, mutta yhtä kaikki, yhtä suurella intohimolla liikutaan. Lisäksi Vauhtilla on myös toinen emältä peritty ominaisuus, niska maahan, pylly ylös ja siitä kylkiliu'ulla ihaniin tuoksuihin pyörimään...

Vauhti on äärimmäisen hyväntuulinen ja leikkisä pikkujätkä, jonka häntä heiluu lakkaamatta silloin, kun sen kanssa puuhailee. Vaikka, kun ensimmäisiä ruokintakertoja harjoiteltiin, alku tuntui hankalalta ja mamman maitobaari voitti jauheliha-piimä-nappula-pöperöt kuus-nolla, niin tällä hetkellä Vauhti on äärimmäisen ahne pieni koira ja todella hyvä syömään. Ruokakuppi tyhjenee sekunneissa, kun kaveri vetää annoksen kitusiinsa muutamalla ahnaalla haukkauksella. Se osaa myös pitää mekkalaa silloin, kun evästä pitäisi saada "Nyt! Heti! Mulle!". Muutamana viime päivänä olemme harjoitelleet malttia ja aika hyvin tyyppi rupeaa jo odottamaan nätisti ruokakuppiaan ja tuntuu oppivan nopeasti, ettei mitään heru hyppimällä ja huutamalla.

Jo viime viikolla kerroin siitä, että pentukoiran oma tahto on alkanut löytyä. Kiroilua, rimpuilua ja tilanteesta pois pääsyä, kaverilla on ihan oma mieli ja tämän tyypin kanssa kyllä rauhallista periksiantamattomuutta tarvitaan. Olemmekin huvittuneen kauhuissamme miettineet, että on siinä Vauhtin omalla ihmisellä tekeminen, kauhukakaran kesyttäminen. ;) Toivottelemme siis omille ihmisilleen pitkää pinnaa! :)

Vaikka vahvatahtoisuutta löytyy tai ehkä osaltaan juuri siksi, Vauhtissa tuntuu toisaalta olevan aika mukavat ainekset sellaiseksi koiraksi, joka haluaa tehdä ja toimia ja jonka kanssa voisi tulevaisuudessa ehkä harrastaakin. Se on toimelias, energinen ja periksiantamaton, se on tähän asti osoittanut olevansa hyvin reipas pieni koira, joka astelee uusiin tiloihin ja tilanteisiin häntä pystyssä ja hyväntuulisella avoimuudella. Mainio pakkaus - kaikesta huolimatta. :)

Ennen kuin uteliaimmat löytävät julkiset tiedot Kennelliiton KoiraNetistä, jonne ne ovat odotettavissa lähes hetkenä minä hyvänsä, niin paljastettakoon viimeinkin mikä pikkukaverin viralliseksi nimeksi lopulta valikoitui.

OMITUINEN SAMPSA PELLERVOINEN

Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!

Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,

kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.

Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,

kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,

tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,

pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,

katajat karuille maille, tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.

Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.

Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,

tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,

katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.

Wikipedia valistaa, että "Sampsa Pellervoinen on kalevalaisessa runoudessa ja suomalaisessa mytologiassa esiintyvä haltijaolento, joka kylvää maan kasvillisuuden, kaikenlaiset metsät, suot, ahot ja kivikotkin." ... "Kalevalaisessa kansanperinteessä Sampsa (Karjalassa Sämpsä) on hedelmällisyyden haltija, joka on rituaalisesti herätettävä joka kevät."

Valinta napsahti kohdalleen kevään edistyessä kesäksi ja pojan kasvaessa ja heräillessä koiruuksiin yhdessä luonnon kanssa. Vauhti kantanee hyväntuulisuudessaan ja pulleroisessa olemuksessaan sekä toisaalta väkevässä omassa tahdossaan nimeä mainiosti - ja tosiaan, onhan Vauhti sentään kasvanutkin ihan tässä pellon reunalla.

Rekisteröinti.

Tättädä-tättädä-tättädä-tää!

Vauhtin rekisteröintirattaat pyörivät nopeasti Kennelliitossa tänä sähköisenä aikana. Maanantaina pentu sai mikrosirun ja tiistaina, kun eläinlääkäri oli merkannut tunnistusmerkinnän sähköisesti Omakoira-palveluun pystyin käydä kuittaamassa rekisteröinnin valmiiksi käsiteltäväksi Kennelliitossa. Tänä aamuna tuli sitten jo sähköpostia, että rekisteröinti on valmistunut ja sen voisi käydä heti maksamassa verkkomaksuna.

Vauhtin rekisteröinti olisi nyt siis maksettu Kennelliittoon ja Vauhtin tiedot on aika pian varmasti löydettävissä jo KoiraNetistä. Jännää! :)

Muokkaanpa tähän, kun iltapäivällä kävin tsekkaamassa tilannetta, niin nytpä jo saman päivän aikana Vauhtin oma sivu löytyy kuin löytyykin KoiraNetistä: Omituinen Sampsa Pellervoinen

Lekurilta rannalle.

Maanantaina eläinlääkärisyynin ja tunnistusmerkitsemisen jälkeen paluumatkalla kävimme tuossa muutaman kilometrin päässä olevalla rannalla vähän lutraamassa. Vauhtin iskä Julle (Kukkipuun Bakti) on kuulemma kova poika uimaan ja emä Noitakin (Omituinen Källeröinen) kahlailee mielellään. Yhteinen poikansa Vauhti ei ollut moksiskaan vesielementistä, reippaana kävi kurkottelemassa veteen, kasteli tassuja rantavedessä, latki järvivettä ja repi rannalla kastuneita korsia. Tuuli sen verran, että rantaan löi napakoita aaltoja. Nauroin pikkukoiralle, kun se kurotteli matalalta rantatöyräältä uteliaana veteen ja sai yhden aallon kevyesti naamalleen - tuloksena hepuli pitkin nurmikkoa. :)

Jee, mutaa!

Yritin ottaa kauniita yhteiskuvia emosta ja pojasta. 

Noita (Omituinen Källeröinen) on kaunis, vain pentu puuttuu...

Ketään ei varmastikaan enää yllätä, että Vauhtista saa lähinnä vain yllä olevan kaltaisia kuvia... :)

Nimi on osunut kohdalleen.

Maanantain päätapahtuma eli eläinlääkärisyyni meni hienosti. Jätkä oli reipas otus, paineli eläinlääkärihuoneen lattialla häntä sojossa ja tutki kaikki paikat rohkeasti aina matalien tasojen alusia myöten. Eläinlääkärikin pisti oikein erikseen huomiolle, miten erityisen reipas tyyppi Vauhti on. :) Tutkimiset ja mikrosirun laitto sujui mainiosti, vaikka pitkä paikkallaan oleminen tuntui olevan pikkutyypin mielestä ihan liian tylsää. Sellaista lievää hektisyyttä oli ilmassa, mutta kaikkiaan Vauhti antoi kuitenkin hyvin kopeloida kaikki paikat läpi, kuunnella sydämen ja keuhkot sekä laittaa tunnistusmerkinnän isolla neulalla.

Kaikki oli pikkukoiralla kunnossa, joskaan kivekset eivät olleet vielä löydettävissä - toivottavasti laskeutuvat kuitenkin myöhemmin. Navan kohdalla Vauhtilla on noin 1cm aukko vatsanpeitteessä, tällä hetkellä sillä ei ole napatyrää tai pattia navan kohdalla, mutta aukko tuntuu kyllä sormeen ja sitä pitää pitää silmällä säännöllisesti, ettei siitä aiheudu vaivaa.

Maanantain automatkat edes takaisin hellesäässä aiheuttivat poitsulle lievää pahoinvointia, mutta tänään keskiviikkona kun kävimme Noidan ja Vauhtin kanssa kauppareissun autolla, poika matkusti jo oikein hienosti ilman kuolaamista tai isompaa vinkumista. :)

Tunnistusmerkinnän myötä Vauhtin rekisteröinti sai sysäyksen eteenpäin ja tällä hetkellä prosessi on jo Kennelliiton rattaissa. Virallinen nimi on siis lyöty lukkoon, mutta sen osalta pidän vielä isoa osaa ihmisiä jännityksessä... :)

Ihmisen pentuja.

Sisko perheineen oli meillä viikonloppukylässä, joten talo täyttyi äänistä, kun saman katon alla oli kymmenen ihmistä ja kuusi koiraa eli yhteensä neljäkymmentäneljä erilaista jalkaa ja tassua. Vauhti sai roppakaupalla totutusta eri-ikäisistä lapsista, kun saapusalla oli ihmisen pentuja aina viisikuisesta kolmetoistavuotiaaseen saakka. Pieni koira oli reipas oma itsensä, otti koko poppoon avoimesti ja häntää heiluttaen vastaan ja sulatti varmasti jokaisen sydämen.

6,5-viikkoista Vauhtia perjantaina 23.5.

Ensimmäiset omenan kukat aukesivat nupultaan viikonlopun alkajaisiksi.

Äiti sanoi, että katsoa saa, muttei koskea.

Kylään saapui tatuoitu mies, joka uhkasi ottaa Vauhtin mukaansa.

Vauhti ja Siru.

Vauhti saa rapsutuksia.

Kassu-apina.

Pikkupojat Vauhti ja Vessu suunnittelevat yhteisiä kolttosia.

Lauantaina raivasimme grillikatoksen eli kesäkeittiön porukalla kuntoon

ja pääsimme nautiskelemaan alkavan kesän ensimmäisistä grilliherkuista.

Atria-koiran emo Luna (Nutukas Illusia) pääsi mukaan grillikemuihin.

Vaahteramäen Eemeli, neljävuotias viikari Vessu.

Luna ja lapset, vain nuorin puuttuu kuvasta.

Luna ja Hilla.

Luna rakas.

Kuusivuotias Siru halusi piirtää. Hänen tapanaan on taiteilla päiväkirjamaisia nurkkapiirroksia siitä, mitä kulloinkin tapahtuu. Tällä kertaa paperille ilmestyivät tyttö itse poimimiensa lemmikkien kanssa, joita löytyi pihamaalta maljakkoonkin asti, vierellään Noita ja Vauhti. Seuraavana päivänä piirros täydentyi muulla laumalla, jossa oli oivaltavasti piirretty Ursa keltaiseksi ja Ritu mustalla ja keltaisella selvästi merkkiväriseksi. Sunnuntai oli sadepäivä ja pelasimme koko porukalla junepeliä (Menolippu), koirat olivat Sirulla mielessä myös pelin tiimellyksessä, kun tytön käsissä keltaisista junapalikoista rakentui niin ikään tyttö ja koira.

Siru, Vauhti ja Noita.

piirros Siru Kangasvuo 24.5.2014

Kuusi ja puoliviikkoinen koiravauva Vauhti ja vajaa viisikuinen ihmisen pentu Hilla. 

Vauhti nauttii rapsutuksista.

Mikäs näissä pitkissä hiuksissa onkin, kun se aiheuttaa pennussa kuin pennussa aina saman tukkahurmion...

Kummityttö Hilla.

Omena kukkii.

Kiitos kun kävitte! :)