Hilu.

Hilu (O. Hallahiippo) poropaimennustapahtumassa Rovaniemellä.

kuva Minna Rinne

Enemmän kuin voipaketti.

Täällä olis pikkutyyppi, joka on enemmän kuin voipaketin kokoinen painossa ja todennäköisesti aamuun mennessä jo tuplannut painonsa syntymästä. On huvittavaa seurata jokseenkin pyöreävatsaisen pentukoiran möngintää. Tohkeissaan ryömitään kohti emon maitobaaria, matkalla kompastellaan viltin ruttuihin ja kierähdetään selälleen. Eihän pulleaa olemusta sentään ihan samantien katoltaan saada, vaan jalat sätkii hetken taivasta kohden kuin koppakuoriaisella, ennen kuin vakaampi alusta löytyy tassujen alle.

Noita (O. Källeröinen) ja Noidan oma poika.

Täyden palvelun talo.

4vrk.

UROS - 406g (lisäystä syntymäpainoon 47,10%, eilisestä 19,41%)

(syntymäpaino 276g, 1vrk 285g, 2vrk 304g, 3vrk 340g, 4vrk 406g)

Poika kasvaa hurjaa vauhtia. Tyypillä on tasan kaksi tehtävää täyden palvelun talossa, syödä ja nukkua. Ja ehkäpä vielä kolmaskin tehtävä. Syödä. Maitobaarissa ei ole minkäänlaista kilpailua ja kyllähän sen sitten "pikkutyypin" painogrammoista näkee - ja siitä pulleasta vatsasta. Poika on nostanut syntymäpainoonsa jo liki puolet lisää. Noidan (O. Källeröinen) helmoissa häärii maitoporsas ja mamma senkun tyrkkii sitä vain paremmalle tissille, jos toisesta hanasta meinaa tavara loppua.

Tänään pikkupojalta leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet. Se antoi oman mielipiteensä moiseen toimenpiteeseen ja sättäsi eri suuntiin. Tällä hetkellä elämää pikkarainen vaikuttaa varsin vilkkaalta tapaukselta, joka kuitenkin sitten yllättävänkin hyvin rauhoittuu jäädessään yksin pentulaatikkoon, kun emoeläintä käytetään ulkona ja suihkussa. Poika ei jää paljoa kitisemään perään, vaan hetken pyöriskeltyään änkeää joko pehmolelun viereen tai ryömii emonsa mytyksi riepoman viltin sisälle. Musta pylly vain jää näkyviin.

Noidan omat ihmiset pentulaatikon äärellä.

Pieni maitoparta ja huoltaja.

Tänään Noita (O. Källeröinen) sai mieluisia vieraita, kun sen ikiomat ihmiset Anna ja Antti tulivat kylään katsomaan Noitaa ja uutta tulokasta. Tuore emokoira ei tiennyt miten olisi pitänyt olla, kun toisaalta piti tervehtiä riemukkasti maailman tärkeimpiä ihmisiä ja toisaalta maailman tärkein pieni jälkikasvu tarvitsi laatikossa emoa vierelleen. 

Noita on päivän mittaan opetellut huoltotoimenpiteitä ja illasta ne rupeavat sujumaan jo varsin mallikkaasti. Alkuun irvistelyä ja syljeskelyä aiheuttanut pennun kakkakin alkaa maistua tunnolliselle emoselle...

"Noita mikä sulla on siellä?"

Noita ja Anna.

Oi...

Noita ja poika.

Kahvi jäähtyi kuppiin, kun haltioituneena tuijotin emon ja pennun unta. Molempien jalat nytkähtelivät ja huulet liikkuivat unen tahtiin. Pikkuisen pojan suun ja kielen yhteiset kuviot mukailivat imemisen liikkeitä.

Iloa ja surua.

 

Lyhyesti kerron, että viime yönä eläinlääkärin avustuksella maailmaan saatettiin pieni ja suloinen musta merkkivärinen poika (278g). Noita (O. Källeröinen) oli stessaavasta tilanteesta huolimatta hurjan reipas ja urhea emokoira ja ihana kaksikko voi tällä hetkellä tilanteeseen nähden hyvin.

 

Tähtien asennot eivät olleet oikeat, sillä pennuista kaksi eivät selvinneet elämään. :( Olen erittäin erittäin surullinen ja lohduton pienten tyttöjen kohtalosta, mutta elämä jatkuu ja olemme onnellisia tästä yhdestä pienestä, jota Noita saa hoitaa ja joka tulee saamaan  hellää huolenpitoa siskojensakin puolesta.

 

Noita ja poikansa tutustuvat toisiinsa eläinlääkärillä.

Noita ja poikansa kotiutuneena.

Noidan katseesta näkee väsymyksen ja lääkkeiden aiheuttaman poissaolevuuden.

 

Pikkutyyppi on alun hapuilun jälkeen keksinyt mikä on elämän tarkoitus ja roikkuu emon maitobaarissa jopa silloin, kun nukkuu. Siitä on sitten hyvä jatkaa imuttelua heti kun herää. :) Noita on pikkuhiljaa päivän mittaan alkanut hoitaa pentua paremmin, vaikka aluksi se oli hämillään uudesta tulokkaasta ja tokkurainen eläinlääkärillä annetuista lääkkeistä. On kuitenkin kiva huomata miten tuoreen emokoiran päässä raksuttaa, kun se yrittää ratkoa miten tuo pentu toimii. :) Pienin askelin parempaan suuntaan, pääasia, että Noita yrittää, vaikka se ei kaikkea heti osaakaan.

 

Pieni koira.

 

 

Kerron koko tarinan vielä joskus, tällä hetkellä olen aivan liian väsynyt ja surullinen siihen.

Nyt tapahtuu!

No niin, nyt olisi uutisoitavaa! Noidan (Omituinen Källeröinen) sikiövesi meni aamupäivästä ja nyt vihdoin odottelun jälkeen rupeaa näkyä supistuksia. Pentupeti saa rajua käsittelyä tulevalta emokoiralta. Uusia Omituisia on tulossa maailmaan, saa jännittää mukana!

Lisäraporttia luvassa myöhemmin.

Noita eilen rauhallisissa tunnelmissa keräämässä voimia tulevaan koitokseen.