keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Lammaspaimennusta Liedossa.


Lauantaina 20.7. pääsimme Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) kanssa treenaamaan toista kertaa lammaspaimennusta. Kävimme Liedossa Hilskan Kaisan opissa kera kuuden muun paimenkoiraoppilaan, joskin Ritu edusti ainoana "muunrotuisia paimenkoiria", kun muut osallistujat olivat australiankelpieitä ja bordercollieita.

Ritulla on paimentamiseen syttyminen vielä jossain määrin kesken, joten keskityimme siihen, että Ritu on hommasta kiinnostunut ja kerättiin "duploja" sen mukaan, että saadaan tarvittavat paimennuspalikat kasaan.

Tasapaino

1. treeni


Ensimmäinen treeni tapahtui isolla laitumella. Pässilauma piti kuljettaa rauhallisesti ja hyvällä tasapainolla tietty reitti pellon poikki, pellon päässä piti suorittaa hallittu lauman kääntäminen ja siitä paimentaa lauma takaisin samaa reittiä lähtöpaikkaan. Ritun taustajoukkona ja mentorina hommassa toimi ihan oikea työkoira, australiankelpie Heili, joka pelasti ainakin yhden täpärän paikan, kun lammaslaumalla rupesi takaisin tullessa olemaan vetoa muun lauman luokse siten, että hallitsematonta vauhtia tuli vähän liikaa. Saatiin homma Heilin avustuksella taas hanskaan.

Ritu kuljetti laumaa hyvin ja hyvällä kiinnostuksella, tekeminen ei oikeastaan missään vaiheessa katkennut siten, että Ritu olisi kiinnittänyt huomionsa johonkin muuhun kuin lampaisiin. 7kk iästään huolimatta sillä on huomattava keskittymiskyky, joka edesauttaa hommaa aikalailla.

Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan toimimista myös paimensauvan kanssa ja kyllähän siinä väkisin menee sekaisin suunnista. Tätä voisi harjoitella vaikka kotona peilin edessä.

Oikein oikein hienoa ja rauhallista kuljetusta, etäisyydet loistavat ja Ritulla liina löysällä. Huippua! 

Paimensauva ojossa: "Oikea!" 

australiankelpie Heili (PPR, PPR1, PAIM1 Spinifex Heili)

 

Kiertäminen

2. treeni

 
Toisessa harjoituksessa treenattiin flänkkejä eli kiertämistä, treeniympäristönä pieni aitaus ja paimennettavina pieni pässilauma. Pääsin treenaamaan paimensauvan kanssa lisää, kun Ritu piti saada kiertämään laumaa ohjauksen mukaan vasemmalta ja oikealta. Vasen - koira kääntää päänsä vasemmalle ja lähtee kiertämään myötäpäivään. Oikea - koira kääntää päänsä oikealle ja lähtee kiertämään vastapäivään. Oli siinä pienet päät sekaisin. Kiertämistreeni oli ainakin ohjaajalle aivan ehdottomasti vaikein harjoitus. Millään ei pysty hallitsemaan koiraa, lampaita, liinaa ja sauvaa. Ei millään...
 
Molemmat alla olevat kuvat taitavat olla tilanteesta, kun pyrimme Ritun kanssa saamaan lammaslaumaa keskemmälle aitausta, jotta kiertämisharjoitusta voisi tehdä. Ideaalitilanteessa lammaslauma on keskellä aitausta ja koira ja ohjaaja kiertävät laumaa välillä suuntaa vaihtaen. Samaa harjoitusta tiedän joidenkin lappalaiskoirienkin tehneen siten, että lammaslauma on häkissä ja koiraa käskytetään kiertämään häkin ulkopuolelta laumaa. 



Poispäinkuljetus

3.treeni

 
Poispäinkuljetustreenissä Ritu oli minulla hihnassa ja yhdessä pyrimme hillitysti kuljettamaan nuorta uuhilaumaa pienen aitauksen reunustaa pitkin. Tavoitteena oli tehdä hommasta hallittua ja rauhallista, lauma ja koira liikkuisivat kävellen tai ravaten. Samalla ohjaajalle tulisi oppitunteja lammaslauman mielenliikkeiden lukemisesta ja siitä mikä on sopiva kohta laumaan kohdistettavalle paineelle. Itse ajauduin suotta liian lähelle lampaita, jolloin vauhtia oli ihan vähän liikaa, joten malttia olisi tilauksessa ohjaajalle. Pääosin mentiin kyllä nätisti kävellen, mutta eipä laukka-askeleiltakaan ihan vältytty. Osaisinpa vain itse pitää mielessä nimenomaan tuon rauhallisuuden, niin homma toimisi varmasti hallitummin. Pääasia on, että Ritulla pysyi kuitenkin edelleen hyvin kiinnostus yllä, vaikka pitkä ja lämmin päivä tuntui pikkukoirassa varmasti.
 
Kuljetusta.
 
Painostetaan lauma lähemmäs aitaa. 

Neuvottelua lampaiden kanssa. Entä jos lähdettäisiin sinne vasemmalle kuitenkin.

Hallittua poispäinkuljetusta.

Homma ohi. Pysäytettiin lauma, katseltiin sitä hetki rauhassa ja siitä Ritu kutsulla mukaan.
Vaikka Ritu on touhusta innoissaan, niin osaa se silti myös lopettaa tekemisen ja luopua lampaista. Hyvä juttu.
 
Kyllä meillä vaan on aivan hirmuisesti opittavaa! Kiinnostavaahan tämä on kyllä, mutta myös haastavaa. Seuraavan kerran paimeneen parin viikon päästä Piikkiöön. Päästään taas treenaamaan samanrotuisten ja saman sielunmaailman omaavien paimensukuisten lapinkoirien kanssa. "Timotei huulessa paimentavien" lappalaiskoirien ja intensiivisten kelpieiden ja bordercollieiden paimennustyyli eroaa kyllä toisistaa valtavasti, sen sanon.

Ei kommentteja: