Kävimme eilen Hausjärvellä agilitaamassa tämän vuoden viimeiset kisat. Olin ilmoittanut Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) ja Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) ainoastaan hyppyradalle. Maksiluokassa tuomarina toimi Anne Savioja ja medit tuomaroi Kari Jalonen.
Ursan kanssa edelliset kisat ajoittuvat elokuun loppuun ja viimeisimmistä treeneistäkin on melkein yhtä kauan. Seurallemme on rakentumassa uusi treenihalli, eikä nyt syksyllä ja alkutalvesta ole ollut tarjolla ryhmätreenejä. Pitkä tauko ei kuitenkaan Ursan menossa näkynyt, nappasimme radalta varmasti ja sujuvasti nollan varsin mukavalla etenemällä. On se konkari! Rata oli suhteellisen juostava, yksi siivekkeenkierto hidasti meininkiä, mutta toisaalta radalta puuttui kokonaan kepit, mikä on varsin harvinaista.
Maksi C-kisa, HR, 0/-3,96, sij. 8./47 (nopeus 4,53m/s)
Medeille rakentui huomattavasti vaikeampi rata. Jo radan rakennusta seuraillessani totesin, että keppikulma tulee olemaan meille haastava, putkesta tullessa suljettu keppikulma, jossa ohjaajan piti vaihtaa ohjauspuolta keppien toiselle puolelle, jotta ohjaus radan jatkoa ajatellen onnistuisi. Siihenhän se Ritun kanssa sitten kosahtikin, kepeiltä kielto, kun Ritu ajautui keppien toiseen väliin. Korjasimme kepit, johon sitten tuhraantui ylimääräistä aikaa, joka näkyy lopputuloksessa rumasti yliaikana. On aina yhtä hyödyllistä jossitella jälkeen päin, mutta Ritu olisi saattanut bongata kepit paremmin, jos olisin alun pitäen antanut sille enemmän tilaa. Sen sijaan ajauduin melkoisen lähelle keppejä, ikään kuin varmistelemaan, joka ei Ritun kanssa toimi, sillä olen opettanut sen itse lukemaan keppien sisäänmenoa. No, tiedänpä mitä meidän pitää treenata.
Muutoin selvisimmekin radasta sitten virheittä. Rata oli profiililtaan aika vaikea muistaa, kun rataa suoritettiin paljolti samojen esteiden kautta, joten oli vaikea pitää mielessä missä kohtaa rataa milloinkin oltiin ja mihin piti tällä kertaa jatkaa. Lisäksi loppuun oli rakennettu siivekeidenkierto siksakkia, josta selvisimme kyllä, mutta mitään näyttävän nättiä menoa se ei ollut. Tällaiset kuviot hidastavat menoa aina hurjasti ja ainakin omalta osaltani syö sitä agilityn iloa. Olen kuitenkin tyytyväinen ja ylpeä Ritusta, joka selvisi tällaisestakin radasta kokemattomuudestaan huolimatta. Lopputulostenkin perusteella on nähtävissä se, että rata oli varsin haastava. Vain yksi koirakko teki radalta puhtaan nollan ja yhteensä vain kuudelle koirakolle tuli edes jonkinlainen tulos tältä radalta, kun kaikki muut hyllyttivät. Meidän suoritus riitti tässä kilpailussa toiselle sijalle, mikä kieltämättä yllätti kovasti. Hieno Ritu!
Medi C-kisa, HR, 5,98, sij. 2./23 (nopeus 3,64m/s)
Ei muuta kuin uutta agilityvuotta 2016 päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti