Eväät reppuun, koirat autoon ja nokka kohti lounasta. Aurinkoinen päivä pakotti pitkään ulkoiluun ja suuntasi maisemiin, joissa olen jo jonkin aikaa ollut aikeissa käydä, Nuuksioon.
Huikaisevan turkoosin sinistä jäätä Nuuksiossa.
Kevät-talvinen Nuuksio näytti meille sulana solisevia puroja, auringossa kimaltavia hankia, vihreää havumetsää ja alastomia lehtipuita sekä kiviseen rinteeseen kohmettunutta huikaisevan turkoosin sinistä jäätä. Kuljimme Korpin- ja Haukankierrokset osittain niitä toisiinsa lomittaen, aivan tavallista havumetsää, männikköä ja kuusikkoa, lammenrantoja ja maisemia vähän korkeammaltakin, jäätyneen veden liukkaaksi nuolemia laskuja.
Muita liikkujia ei arkipäivänä ollut juuri liikkeellä, pari kanssakulkijaa sivusi meitä etäämpää kerran ja osuivat samaan aikaan parkkipaikalle pois tullessamme. Muuten saimme kulkea aivan omalla porukalla. Kolmen tunnin vaeltelun jälkeen koirat olivat uuvuksissa ja tuntuipa matka itsessänikin. Kasvot hehkuivat vastaanottamaansa kevätaurinkoa.
Tytär ja emo, Ritu (Omituinen Tunturirisakas) ja Ursa (Nutukas Ursula).
Luna (Nutukas Illusia).
Reissukaverit Korpinkierroksella, Ursa ja Ritu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti