PAIM-T Omituinen Tunturirisakas.

Olipahan reissu! Herättiin eilen Ritun (Omituinen Tunturirisakas) kanssa ennen kukon pieraisua ja lähdettiin vaille neljä aamulla liikenteeseen, että kerittiin yhdeksän pintaan Kuopioon, Vehmersalmelle Kuttukuun vuohi- ja lammastilalle FCI:n viralliseen paimennustaipumustestiin. Hullu reissu taas kannatti, paimennuspäivä oli antoisa ja pikkuinen Ritu 7kk todisti omaavansa hienosti luontaisia paimennustaipumuksia sekä osoitti olevansa lammaslaumasta ja sen hallinnasta kiinnostunut karismaattinen ja innokas pieni paimenkoiran alku. Virallinen paimennustaipumustesti siis kirkkaasti hyväksytty, tämän myötä Ritu saa kantaa nimensä edessä koulutustunnusta PAIM-T.

Olen todella iloinen ja tyytyväinen, että tulimme lähteneeksi reissun päälle, vaikka alunperin jahkailinkin kovin notta ilmoittautuako vaiko eikö ilmoittautua. Päätin kuitenkin pirauttaa ilmoittautumisten vastaanottajalle - jos paikka olisi vapaana, se olisi meille tarkoitettu. Niin kävi. Suosittelen paimennustaipumustestiä lämpimästi kaikille ikärajan (7-24kk) haarukkaan osuville lapinkoirille. Paitsi, että sain arvokasta ja objektiivista näkökulmaa Ritun paimennusominaisuuksista, testaus toimi myös pienimuotoisena luonnetestinä. Vaikka paimennustaipumustestin luontaisia ominaisuuksia arvioiva osuus onkin varsin lempeä ja leppoisa tilaisuus suhteessa vaikka viralliseen luonnetestiin niin levottomat tai herkästi paineistuvat koirat erottuu kyllä paimennustaipumustestissäkin joukosta.

PAIMENNUSTAIPUMUSTESTIN KULKU

Paimennustaipumustestissä testataan luontaisia paimennustaipumuksia nuorilla 7-24kk ikäisillä koirilla. Laajemmin paimennuskokeiden tarkoituksena on selvittää koirien paimennusominaisuuksia jalostusta ja koirien työkäyttöä varten sekä testata ohjaajien taitoa kouluttaa koira paimennustehtäviin. Kokeisiin saavat osallistua kaikki paimentavat rodut FCI:n roturyhmistä 1, 2 ja 5, poislukien bordercolliet ja kelpiet.

Paimennuskoe ja paimennustaipumuskoesäännöt

Paimennustaipumustestaus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa arvioidaan koiran luontaisia ominaisuuksia (fyysinen olemus, tottelevaisuus, sosiaalisuus ja asenne) ja toisessa osassa varsinaisia paimennustaipumuksia (kiinnostus laumaan, laumaan lähestyminen ja lauman kohtaaminen). Koiran reaktiot eri osa-alueiden aikana kertovat sen synnynnäisistä, vaistomaisista toiminnoista, mutta myös sen luonteen mahdollisuuksista sopeutua paimennustyössä vastaan tuleviin erilaisiin ärsykkeisiin ja tilanteisiin.

Testin suorittaminen mahdollisimman nuorelle koiralle antaa enemmän tilaa koiralle toimia perinnöllisin ominaisuuksin. Mitä enemmän koiralle karttuu ikää, koulutusta ja elämänkokemusta, sen suuremman merkityksen nämä osatekijät saavat sen käyttäytymisessä ja sitä vaikeampaa on tarkastella sitä, mikä koirassa on ominaista ja mikä opittua. Paimennustestauksen tulisi parhaimmillaan toimia tulkkina ohjaajalle niistä asioista, jotka on hyvä ottaa huomioon jatkettaessa koiran kasvattamista, kouluttamista paimennustyöhön ja toisaalta mitkä ominaisuudet estävät tai vaikeuttavat koiran valikoitumista paimennustyöhön. (Paimennustaipumuskoesäännöt)

LUONTAISET OMINAISUUDET

Luontaisia ominaisuuksia testaavassa osuudessa sosiaalisuutta ihmisiin arvioitiin tuomaria ja tunnistusmerkinnän tarkastajaa lähestyttäessä, heitä tervehtiessä sekä koko testauksen ajan. Ritu lähestyy ihmisiä avoimesti, eikä väistä tarjottua kontaktia, mutta suhtautuu pääosin varsin välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin, jonka osoitti myös tässä testauksen osa-alueessa. Koiria kohtaan se suhtautuu vielä pentumaisen sosiaalisesti ja muiden ryhmäämme kuuluvien testattavien koirien kanssa Ritu pistikin odotellessa estoitta leikiksi. Varsinkin parin muun 7-8kk vanhan pennun kanssa löytyi heti sopiva kakara-aallonpituus ja rallia riitti.

Toinen ryhmä luontaisia ominaisuuksia testaavassa osuudessa.

Meille arvottiin testissä järjestysnumero 9.

 

Sosiaalista kanssakäymista schapendoesin kanssa.

Testiin osallistui yhteensä viisi lappalaiskoiraa, Ritu ja neljä lapinporokoiraa.

Sosiaalisuutta tarkkailtiin myös koiran ollessa vapaana ja koiran kiertäessa ohjaajan kanssa ihmisistä ja koirista muodostuvaa henkilöryhmää. Koira ei saa osoittaa ihmisiä tai muita koiria kohtaan selvää pelokkuutta tai epävarmuutta tai olla millään lailla aggressiivinen tai hyökkäävä. Ritu kulki mukana lunkisti. Olin toisaalta hieman yllättynytkin siitä, että pentukakara ei ollut ollenkaan härkkimässä henkilöryhmään vaan pentuhömppöili kanssani ryhmän ympäri varsin mallikkaasti. Koko ajan koiran ollessa irti tuomari arvioi sen tottelevaisuutta ohjaajaan päin. Tarkoitus ei ole testata varsinaisesti koiran tottelevaisuuskoulutuksen tasoa vaan ennemminkin testata koiran luontaista kontaktihalukkuutta sekä halukkuutta pysyä ohjaajansa mukana. Halukkuus hakeutua ohjaajan perään testattiin erillisellä luoksetulo-osuudella, jossa koeavustaja piteli koiraa paikallaan, ohjaajan siirtyessä näköesteenä toimivan aidan taakse. Ritu säntäsi perääni ainakin muitta mutkitta, vauhtilaukalla.

Vapaana ollessaan Ritu haisteli välillä ruohopuskia ja pentupoukkoili vähän edemmäs laitumella, mutta jäi odottelemaan ja tuli hienosti luokse, kun kutsuin tyyppiä tulemaan. Homman sai suorittaa siten, kuin olisi koiran kanssa vapaalla. Tämä normieloon kuuluva tottelevaisuus riitti testiin vallan mainiosti. Koiran ollessa vapaana suoritettiin myös pieni kalliokiipeily, jonka aikana tuomari tarkkaili koiran fyysistä olemusta. Ritu on reipas ja varsin fyysinen pentu, joka ei arkaile kiipeilytehtävissä, vaan lenkilläkin kiikkuu kiville, kannoille ja kaatuneille puunrungoille aivan oma-aloitteisesti, omasta ilostaan fyysiseen tekemiseen. Tämä osuus ei siis ollut pikkutyypille homma eikä mikään, vaatimattomasta varrestaan huolimatta homma sujuu. Niin ikään koiran ollessa vapaana tarkkailtiin koiran asennetta ja reaktioita epätavalliseen ja yllättäväänkin tapahtumaan, kun lähistöllä rämäytettiin muistaakseni ämpäriä kovaäänisesti. Ritu ei tainnut tähän reagoida millään tavalla, joten tuomari merkkasi lappuun Ritun osalta luonnehdinnan varma. Hyväksyttäviä reaktioita kovaan ääneen ovat kiinnostus, tarkkaavaisuus ja välinpitämättömyys kun taas koira ei saisi osoittaa ärtyneisyyttä, epäluuloisuutta, pelkoa tai tarvetta paeta.

Luontaisten ominaisuuksien osuudesta Ritu sai lähes kaikista osa-alueista arvion erittäin hyvä, Ritu on valpas, tottelevainen ja varma sekä muita koiria kohtaan sosiaalinen. Ihmisiä kohtaan se hyväntahtoinen mutta pidättyväinen.

Vapaata kulkemista.

Fyysisen olemuksen testauksen kalliokiipeilyosuudella.

PAIMENNUSTAIPUMUKSET

Tämä olikin se paimennustaipumustestin kaaososuus, jonka jäljiltä muistikuvat eivät olekaan enää ihan niin selkeitä kuin testauksen ensimmäiseltä osuudelta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan puuttunut. Oma kokemattomuuteni ja vielä toistaiseksi vallalla oleva ymmärtämättömyyteni paimennustouhuista pakkautaa paimennustaipumusosuuden aivoihin hallitsemattomaksi kaaokseksi. Onneksi tämä osuus on videolla, joten pääsen palaamaan siihen vielä jonain päivänä, kun saan videon käsiini ystävällismieliseltä kanssaosallistujalta lammasaitauksen reunalta.

Paimennustaipumuksia arvioidaan kolmella eri osa-alueella. Ensin tarkkaillaan koiran kiinnostusta laumaa kohtaan. Ritu oli heti hereillä ja hakeutui aitauksessa olevien lampaiden luo itsevarmasti korvat ja häntä tanassa, siinä sitä portin raossa oltiin kirsu ja turvat vastakkain, kun uteliaat ja koiriin tottuneet lampaat tulivat varauksetta tsekkaamaan pienen paimenkoiranalun.

Tämän lähestymisen jälkeen Ritulle vaihdettiin pidempi liina ja siirryimme aitauksen sisäpuolelle, jossa tuomari arvioi koiran kykyä saada lauma haltuunsa sekä sen tarvetta koota ja kerätä ryhmää. Ritu oli erittäin innokas ja kiinnostunut ja lampaiden liikkeistäkin näki heti, että varreltaan vaatimaton, mutta varsin vahva koira oli astunut aidan sisäpuolelle. Ritu suhtautui hommaan samantien hieman turhan vauhdikkaasti ja kiihkeästi, pyrkien aivan liian lähelle lampaita, pakoetäisyyden hallinta oli siis pikkutyypillä hukassa. Lammaslaumassa oli yksilö, jonka tiedettiin olevan kova aitoja, joka helposti painaltaa aidan yli. Ritu ei siis kerinnyt suorittaa liian lähellä tapahtuvaa paimennustaan kauempaa kuin minuutin, kun aitoja teki aloitteen ja harjoitti lennokasta lammasagilityä aitauksen yli. Eräs kanssaosallistuja kertoi, että olivat aidan toisella puolella naureskelleet: "Maijall' oli karitsa, karitsa, kar..." Ei oo enää! :)

Lammasagilitya.

Lammaslauman vaihtamisen jälkeinen uusi yritys meni jo paremmin. Alussa Ritu oli liinassa ja tällä kertaa pyrin pitämään Ritun kauempana lampaista ja lampaat liikkuivat silti varsin vauhdikkaasti, joten voimaa Ritussa tuntuu olevan. Voiman säätely vain on pikkukoiralla vielä suhteellisen hukassa. Itsekin olin pihalla kuin tuulikello, kun yritin pysytellä tuomarin ohjeistusten perässä siitä mihin suuntaan kulloinkin piti kääntyillä suhteessa laumaan.

Vaikka pääosin Ritu paimensi liian lähellä, niin se osasi myös purkaa painetta lampailta tiukoissa tilanteissa. Parhaimpia puolia Ritun paimennuksessa oli se, että se käsitteli laumaa hienosti kokonaisuutena ja alun sähellyksen jälkeen jo suhteellisen maltillisestikin. Se kiersi ja pyrki tasapainottamaan laumaa hienosti, mikä ominaisuus näkyikin jo paimennustreeneissä Piikkiössä noin kuukausi sitten. Se haluaa saada lauman kokoon ja pitää lampaat. Ainoa varsinainen ongelma tuntuu tällä hetkellä olevan se, ettei Ritu osaa sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan ja työskentelee liian lyhyellä pakoetäisyydellä, jolloin rauhallinen ja hallittu paimentaminen ei ole mahdollista, vaan Ritu vie lampaita vauhdilla ja lauman hajoamisen vaara on suuri. Pentumaista kaahottamista ja lauman hajottamista oli nähtävillä. Paimensauvalla heittäminen ei aiheuttanut varsin kovassa pikkukoirassa mitään reaktiota, vasta poropaimennustesteissäkin monena vuonna tutuksi tullut koiran eteen syöksyminen ja etenemisen fyysinen estäminen sai Ritun menoon jotain järkeä, kun tyyppi oli niin innoissaan lampaiden liikuttamisesta.

Olen kuitenkin kaikkiaan superiloinen siitä, että Ritussa on selvästi paimennustaipumusta ja aitoa sisäsyntyistä kiinnostusta paimentamista kohtaan. Iän, maltin ja opin myötä saanemme Ritun ymmärtämään sen sopivan etäisyyden, jolla lauma pysyy kasassa ja lauman siirtelystä tulee hallittua ja tasapainoista. Varmasti.

Lisäksi peräänkuulutan itselleni raaaauhallista kehumista ja maltillista kaaoksen hallintaa. Me opimme vielä - molemmat.

Intoa riittää.

Malttiakin löytyy.

Nyt ollaan liian lähellä lampaita.

Ritu kääntää lampaat.

Rauhallista kuljetusta.

ARVOSTELU

Paimennustaipumustestauksen arvostelukortti
 

PAIM-T Omituinen Tunturirisakas - paimennustaipumustesti hyväksytty

Kuopio, Vehmersalmi 12.7.2013, tuomari Maija-Liisa Pasanen

PAIM-T Omituinen Tunturirisakas

Luontaiset ominaisuudet
Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: Hyvä - hyväntahtoinen mutta pidättyväinen
Sosiaalisuus muita koiria kohtaan: Erittäin hyvä - sosiaalinen
Fyysinen olemus: Erittäin hyvä - valpas
Tottelevaisuus: Erittäin hyvä - tottelevainen
Asenne: Erittäin hyvä - varma

Paimennustaipumukset
Kiinnostus laumaan: Erittäin hyvä - hakeutuu lauman luo
Laumaa lähestyminen: Hyvä - yli-innokas
Lauman kohtaaminen: Erittäin hyvä - kiinnostunut

Tyyli
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen: ei lainkaan
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen: paljon
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan: vähän
Työskentelee haukkuen: vähän
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena: paljon
Työskentelee keskilinjalla: paljon
Työskentelee liikkeen kautta: paljon

Yleistä/kommentteja
Hyvä!

 

Kiitokset Ritun suorituksen kuvaamisesta ja kamerani käyttelystä Pasille!