Talvi tulee.

 

Koivut ovat pääosin tiputtaneet lehtensä, mutta harmaudesta löytyy vielä väriläikkiä.

Maa kohmettuu.

Ritu (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) ja Luna-mummu (Nutukas Illusia).

Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula)

Lätäköt jäätyy.

Omituinen kotijoukko. 

Hippa (O. Metsähippa), Ursa (Nutukas Ursula), Luna (Nutukas Illusia) ja Ritu (O. Tunturirisakas).

Iltavalo värittää vakiolenkkipolullemme tipahtaneet lehdet.

Rakas.

Sienisaaliin isä Nalle on DM-kantaja.

Sain Sienisaaliin isän Nallen (Kukkipuun Guorvil) ihmiseltä infoa, että hän oli otattanut Nallesta DM eli Degeneratiivinen Myelopatia -geenitestin. Nalle on geenitestin perusteella DM:n kantaja, joten tämän tiedon valossa laitan nyt myös emokoira Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) geenitestin vireille DM:n osalta. Peukut pystyyn, että Ursa on tämän sairauden suhteen terve, ettei Sienisaaliin kanssa tarvitse jännittää kohonneen sairastumisriskin kanssa. Jokatapauksessa näitä täytynee testailla ainakin sen mukaan, jos niitä on tarkoitus käyttää jalostukseen.

DM on etenevä selkäydinrappeumasairaus, joka alkaa koordinaation heikkenemisellä ja lopulta etenee koiran halvaantumiseen. Geenitesti itsessään ei varsinaisesti kerro onko koira mutaation suhteen terve/kantaja/sairas, vaan geenitesti pikemminkin mittaa koiran todennäköistä riskiä sairastua. Sairaaksi luokitellulla koiralla on korkein riski sairastua kyseiseen sairauteen, terveellä riski taas on hyvin pieni.

Name: Kukkipuun Guorvil
Stud book no.: FIN47948/05
Chip no.: 246098100178076

Degenerative Myelopathy - PCR

Result: Genotype N/DM (exon 2)

Interpretation: The analysed dog is a carrier of the mutation in exon 2 of SOD1-gene that has been suggested to be a major risk factor for the development of Degenerative Myolepathy. The mutation will be passed on to the offsprng with a probability of 50%.

Kaunokaiset suolla.

Lenkki syksyisen suon huumaavissa tuoksuissa.

Ritu (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas)

Luna (Nutukas Illusia)

Luna (Nutukas Illusia)

Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula)

Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula)

Kero luustokuvissa.

Kero (Omituinen Miilumaljakas) kävi luustokuvissa 8.7. Mevetissä Johanna Forsgårdin tutkittavana. Kerolta tsekattiin polvet ja kivekset sekä röntgenkuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Luustokuvat lähtivät Kennelliittoon tarkastuskierrokselle ja nyt tulokset näkyvät kokonaisuudessaan KoiraNetissä.

Selkä
    selän spondyloosi SP0 (puhdas)
    välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)
kyynärnivel 0/0
lonkkanivel C/C
polvilumpioluksaatio 0/0
kivekset normaalit

Valtaisa kiitos Päivi kun käytit Keron kuvissa! :)

Päivin blogista löytyy myös Keron luustokuvat: Keron terveystarkastustulokset.

Kero juhannuksena mökillä.

Kuva Päivi Kokko

Lunan DM-geenitestin tulos terve.

Hyviä uutisia! Lunan (Nutukas Illusia) Degeneratiivisen Myelopatian (DM) -geenitestin tulokset saapuivat Laboklinilta. Luna on kyseisen sairauden suhteen terve (N/N) eli kukaan sen jälkeläisistä ei omaa riskiä sairastua kyseiseen sairauteen. Nutukas U2-pentueen sekä Omituisten Maavärien ja Karhupentujen omat ihmiset voivat siis huokaista helpotuksesta tämän suhteen. Lunan pennut voivat olla isien mukaan korkeintaan sairauden kantajia.

Name: Nutukas Illusia
Stud book no.: FIN31639/02
Tattoo no.: 31639C

Degenerative Myelopathy - PCR

Result: Genotype N/N (exon 2)

Interpretation: The dog is homozygous normal concerning the intact SOD1-gene. The dog does not carry the mutation in exon 2 of SOD1 that is suggested to be a major risk factor for the development of Degenerative Myelopathy. The dog can pass only the normal gene on to all its offspring.

DM (Canine Degenerative Myelopathy)

Prcd-PRA:n ja Pompen taudin lisäksi suomenlapinkoirilla voi tätä nykyä geenitestauttaa myös Degeneratiivisen Myelopatian (DM), joka on etenevä selkäydinrappeuma. DM:n ensioireita ovat takapään koordinaation ja asentotunnon heikkeneminen ja sairaus voi lopulta johtaa koiran halvaantumiseen.

Hovawart kasvattajan kennel Lumenin sivuilla on ainakin lisää asiallista tietoa DM:stä: Degeneratiivinen Myelopatia (DM)

Omituiset Katselmuksessa 2015.

Vihdoin viimein kerkeän käymään läpi paimensukuisten päätapahtuman eli Katselmuksen tunnelmat Omituisten osalta.

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus vuosimallia 2015 järjestettiin viikonloppuna 25.-26.4. Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Omituista joukkoa edustivat oman laumani nartut Luna (Nutukas Illusia), Ursa (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) ja Ritu (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) sekä kasvateista lauantaina Omituinen kuopus Vauhti (O. Sampsa Pellervoinen) ja sunnuntaina Rohto (O. Ohtonen), Kero (O. Miilumaljakas) sekä Hilu (O. Hallahiippo). Vauhti osallistui ulkomuotoarvioinnin lisäksi lauantaina myös möllitokoon.

Marika ja Rohto (Omituinen Ohtonen) Katselmuksen lauantaitunnelmissa.

Marika ja Rohto (Omituinen Ohtonen) Katselmuksen sunnuntaitunnelmissa.

Kevätaurinkoinen lauantai oli Vauhtin päivä. Vuoden ikäinen pikkuherra oli esillä kahdessa kehässä, ulkomuotokehän lisäksi se totteli ihmisensä kanssa myös möllitokon puolella. Möllitokossa tavoitteeksi oli asetettu kaksi asiaa, että Vauhti pysyy paikallaan paikkamakuussa ja että se pysyy koko tottelevaisuus-suorituksen ajan kehänauhojen sisäpuolella. Vauhtin keskittyminen herpaantui aika ajoin itse tekemisestä kaikkiin niihin häiriöihin, mitä kehänauhan tuntumassa oli saapusalla, mutta päivälle asetetut tavoitteet täyttyivät silti kirkkaasti. Lopputuloksena 133 pistettä ja kolmostulos. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin pienen teinikoiran kanssa!

Ulkomuotokehässä Vauhti esiintyi nätisti. Vauhti pussasi tuomaria avoimen riehakkaasti, kirmasi lennokkaasti ihmisensä kanssa ympyrää ja osasi seisoa nököttää nätisti paikallaan häntä hyväntuulisesti heiluen. Käyttäytymisen ja positiivisen asenteen suhteen olen kyllä varsin ylpeä pienestä junnukoirasta, vaikka se tippuikin lopputaistoista purentansa takia. Vauhti sai kaikkiaan mukavan arvostelun, mutta purennassa on ainakin tähän vaiheeseen vielä toivomisen varaa, tuomiona lievä ristipurenta. Saa nähdä muuttuuko tuo ajan saatossa miksikään, toistaiseksihan Vauhtin pään kehitys on vielä monelta osin kesken.

Sunnuntaina katselmushulinat jatkuivat aamupäivästä uroskehillä. Rohto esiintyi avo3-uroksissa ja lopulta myös voitti oman luokkansa upeiden liikkeidensä ja mahtavan itsevarman asenteensa siivittämänä. Sain jälleen kerran tilaisuuden ihailla Rohton käytöstä, kun se esiintyi kehässä totuttuun tapaan rauhallisesti, lähtemättä mukaan muiden urosten itsensäkorostamis-kilpailuihin. Kehän ulkopuolella Rohto käyttäytyi niin ikään iisisti, mitä nyt meinasi muuan juoksuinen narttu pistää herrakoiran päätä pyörälle huumaavilla tuoksuillaan.

Aamupäivän uroskehissä esillä oli Rohton lisäksi myös Kero, joka esiintyi avo1-urosten kehässä. Kero käyttäytyi ja esiintyi nätisti, mutta tuomareiden fyysisemmät lähentelemisyritykset olivat Kerolle tällä kertaa liikaa. Katselmushulinassa oli niin paljon ärsykkeitä jo muutenkin, että vieraiden ihmisten käsittely pisti ahdistamaan. Oma ihmisensä naurahtikin, että taitavat olla tässä suhteessa Keron kanssa samanlaisia.

Iltapäivällä esiintyivät avo1-narttujen kehässä siskokset Hilu ja Ritu sekä veteraaninarttujen puolella Ursa (vet1-n) ja Luna (vet2-n). Itselläni oli koko iltapäivän valtaisa kehäkimpoilu päällä, kun pyrin esittämään omat koirani itse paitsi yksilö- myös ryhmäkehien puolella. Härdelli hoitui lopulta varsin mallikkaasti, sillä kehissä oli oikein mukavasti joustoa, mutta en harmikseni kerinnyt nähdä Hilun kehäesiintymistä ollenkaan. Hilu sai kuitenkin kivanoloisen arvostelun ja kehäesiintymisestään on tallentunut muistoja muiden kanssakuvaajien muistikorteille. Hilun sisko Ritu esiintyi oikein oikein kauniisti, antoi moitteetta käsitellä itseään ja niin sanottu pelihuumori riitti loppuun asti. Ritu oli loppukehään valittavien koirien joukossa aivan viime metreille saakka, mutta lopulta neitikoira tipahti läskeineen pois valinnoista. Pikkukoiran kylkiin oli kuin varkain kertynyt hiukan massaa. Aikalailla samassa iässä emonsa Ursan katselmusarvosteluun on kirjattu sama asia eri sanoi 'lievästi ylipainoinen', joten äiteen jalanjäljissä ollaan (vaikkei se mikään kunnollinen puolustus Ritun läskeille olekaan).

Veteraaninarttuja oli ilmoitettu tänä vuonna Katselmukseen sen varran paljon, että luokka oli jaettu kahteen osaan, 2005-2007 syntyneisiin vet1-narttuihin ja 2004 ja sitä ennen syntyneisiin vet2-nattuihin. Ursa esiintyi nuorempien veteraanien puolella ja ihastutti tuomarin sanattomana lähes polvilleen. Koskapa lienee katselmusarvosteluun kirjattu 'Ooh!' ja kolme sydäntä? ;) Lopulta Ursa meni myös suvereenisti voittamaan oman luokkansa. Ursa on rakenteeltaan kauttaaltaan kevyt ja kapea, erinomaisesti rakentunut ja tasapainoinen kokonaisuus, kaikki osat sopivat toisiinsa ja mitään rakenteellisia vikoja siitä ei etsimälläkään löydä. Lisäksi se liikkuu upeasti, eikä lähes kymmenen vuoden ikä näy missään.

Lunalta on tammikuun lopussa leikattu nisäkasvaimia, joten toinen kylki oli leikkauksen jälkeen vielä sängellä. Alunperin mietin kehtaanko tuoda mammaa tänä vuonna ollenkaan Katselmukseen, mutta onneksi näin kuitenkin päätin. Luna nimittäin karvapuolisuudestaan huolimatta voitti oman luokkansa, joten veteraaninartuissa loisti sekä emo että tytär. Tuomari ei ollut moksiskaan Lunan karvoista, esitti vain toiveen, että esittäisin Lunan parempi puoli tuomaristoon päin. Luna liikkuu erinomaisesti lentävällä askeleella, joka on ollut koko Lunan eliniän sen valttikortti. Vielä lähes 13-vuotiaana mamman takajalka nousee huikeaan potkuun, vaikka selvästi Lunalla meinasi loppua myöten hieman uuvuttamaan kehäravaaminen - tuomaristo ei nimittäin päästänyt juoksemisen suhteen helpolla.

Katselmuspäivässä loistivat siis Luna ja Lunan kaksi upeaa dominoväristä jälkeläistä. Päivän päätähti oli silti eittämättä Ursa, joka oman ulkomuotoluokkansa voiton lisäksi kävi pokkaamassa myös agilitykiertopalkinnon itselleen viime vuoden agilityansioista. Lisäksi päivän kruunasi ehdottomasti hauska tapaaminen loppukehien jälkeen. Eräs mieshenkilö oli tullut ihan vain Ursan takia paikalle, kun oli nähnyt Ursan Valion Polar Leppäsavujuusto-mainoksessa. Hän oli ottanut selvää kuka koira on, löytänyt Omituisten sivuille, keksinyt paimensukuiset ja sitä kautta löytänyt tapahtuman sekä päättänyt tulla paikalle. Olen äärimmäisen otettu tästä eleestä ja sanomattoman ylpeä Ursasta, joka on saanut tehdä näin upeaa peeärrää paimensukuisille. Suorastaan käsittämätöntä, että tämänkaltaisia ihmisiä on olemassa, jotka näkevät vaivaa tiedon hankinnan eteen ja toimivat sen mukaan. Hurjan lämmin kiitos Ursa Fan Clubin viralliselle jäsenelle ikimuistoisesta kohtaamisesta! :)

Katsemusviikonloppu laittoi tänäkin vuonna pään pyörälle. Valtaisa kiitos jokaiselle Omituiselle omalle ihmiselle, kun toitte Omituisia paikan päälle. Oli jälleen ilo nähdä hyvin hoidettuja ja hyvin käyttäytyviä koiria!

Alla Vauhtin, Keron, Hilun, Ritun, Rohton, Ursan ja Lunan arvostelut kuvineen. Isot kiitokset kuvaajille ja kuvia lainaksi antaneille!

OMITUINEN SAMPSA PELLERVOINEN

i. Kukkipuun Bakti e. Omituinen Källeröinen

25.4.2015, Henni Siniketo

Ristipurenta, toinen kives löytyi. Vuoden ikäinen, erittäin tasapainoinen musta vaalein merkein uros. Hyvä raajaluusto ja hyvät kulmaukset. Kaunis turkki. Kaunis pää, otsapenger saisi olla voimakkaampi. Erittäin hyvät mittasuhteet. Liikkuu eritääin kauniisti sivulta, aavistuksen ahtaasti takaa.

Jun-u -

OMITUINEN MIILUMALJAKAS

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Valitettavasti hieman varautunut, nätti uros. Ihana ilme, mutta pää saa vielä täyttyä. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Ylälinja hyvä. Liikkuu pitkällä askeleella. Turkki ok. Purenta ok. Kivekset ok.

Avo1-u -

Kero rauhoittelee itseään. 

Ilmeet kertoo, että vaikka Kero on varsin kiltti, niin käsittely vähän ahdistaa sitä. 

OMITUINEN HALLAHIIPPO

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Nätti narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää, stoppia saisi olla enemmän. Saisi kulmautua edestä paremmin. Hyvä ylälinja. Liikkuu sipsuttaen. Vähän ujohko luonne. Turkki ei parhaimmassa kunnossa. Purenta ok.

Avo1-n -

kuva Terhi Niittyaho-Pettersson

kuva Terhi Niittyaho-Pettersson

PAIM-T OMITUINEN TUNTURIRISAKAS

i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula

26.4.2015, Janika Wikstén

Sievä narttumainen kokonaisuus. Sievä pienehkö pää. Hyvä ylälinja. Hieman rungossa massaa. Saisi kulmautua edestä paremmin, takaa kulmaukset ok. Liikkuu hyvin. Luonne ok. Purenta ok.

Avo1-n -

kuva Marja Koskio

kuva Minna Rinne

OMITUINEN OHTONEN

i. LP1 Fjällfarmens Sarri e. Nutukas Illusia

26.4.2015, Outi Pikkarainen

Kohta 6v uros. Hyvä pää, hyvä ilme, kallo hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä selkä ja häntä. Liikkuu hyvin edestä, sivulta, takaa. Esiintyy hyvin. Hyvä luonne.

Avo3-u sij. 1.

kuva Marja Koskio

FI AVA BH TK1 NUTUKAS URSULA

i. Nutukas Ungelo e. Nutukas Illusia

26.4.2015, Johanna Niskanen

10-vuotias erinomaisessa kunnossa oleva narttu. Ihastuttava kokonaisuus. Kevyempää tyyppiä. Kaunis, kokonaisuuteen sopiva pää. Kaunis ilme ja hyvin asettuneet korvat. Liikkuu upeasti, OOH! Hurmaava luonne! Avoin ja kohtelias.

Vet1-n sij. 1.

kuva Marja Koskio

NUTUKAS ILLUSIA

i. BH Pukranvaara Ravja e. Nutukas Wanilla

26.4.2015, Noora Törnqvist

Melkein 13-vuotias keskikokoinen, hyväluustoinen narttu. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hienot, tehokkaat liikkeet. Kaunis nartun pää, alaleukaa voisi olla aavistus enemmän. Esiintyy ja esitetään hyvin!

Vet2-n sij. 1.

kuva Marja Koskio

Paineessa syntyy timantteja.

Agilityn SM-osallistuminen jäi meillä Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) kanssa yhden kortin varaan, eilen 1.6. oli viimeinen mahdollinen tilaisuus kerätä nollia kasaan SM-kisoja varten. Tartuimme tähän viimeiseen tilaisuuteen ja kisasimme Tuusulassa Koirakerho Heiluhäntien iltakisoissa kaksi Jalosen Karin tuomaroimaa agistarttia. Suurisuuntaisena tavoitteenamme oli saada kaksi puuttuvaa SM-nollaamme niillä kasaan. Uskokaa tai älkää, onnistuimme tässä tavoitteessa! Molemmilta radoilta nollat, ensimmäinen hienosti sijalla 3 ja toiselta tuli yllätyksellisesti huikea nollaVOITTO!  Paineessa todella syntyy timantteja. :D

Ensimmäisen radan etenemä oli meille todella hyvä 4,01m/s, voittoratamme etenemää en toistaiseksi tiedä, mutta uskoisin, että suurin piirtein samoilla nopeuksilla mentiin.

Täytyy myöntää, että olin jo mielessäni hyväksynyt senkin vaihtoehdon, että tänä vuonna emme osallistuisi SM-kisoihin. Luovuttanut en sen suhteen kuitenkaan ollut, mikä näkyy sitten tuloksissakin. Huh hui, voittajafiilis!! Parin viikon päästä suuntana on kuin onkin Oulu!

Puomien kontaktien suorittaminen oli varmistelevaa räpellystä, mutta noin muuten kisameno, vire ja draivi olivat kohdillaan. Ursa eteni todella hyvin, tuli ohjauksiin, eikä radalla tapahtunut mitään ylimääräistä, vain ja ainoastaan reipasta suorittamista. Voitto tuli aivan puun takaa ja pitää olla tyytyväinen molempien ratojen sijoituksiin. Ensimmäisellä radalla tehtiin yhteensä kuusi nollaa ja toisella radallakin kaksi, joten kerrankin meidän onnistumisemme ei tarkoittanut muiden epäonnistumista, vaan oikeasti olimme taistossa vahvasti mukana ja voitimme sijoitukset itsellemme. Mieletöntä! Näillä onnistumisilla elää taas jonkun aikaa! :D

     A-kisa, 0/-4,65, sij.3./22 (nopeus 4,01m/s)
     B-kisa, 0/-4,73, sij.1./22 (nopeus 3,97m/s)

Nollavoiton myötä realistisien tavoitteiden joukkoon nousee se, että SM-kisojen lisäksi saisimme osallistumisoikeuden myös MM-karsintoihin Jyväskylään. Niihin karkeloihin pitää vielä puristaa yksi agilitynolla, mutta tietysti lähdemme tavoittelemaan sitäkin tosissamme.

Päivitys 4.6.:
Heiluhäntien sivuilta löytyi nyt maanantain iltakisojen tulokset. Tarkistin voittoradan etenemisnopeuden (3,97m/s) ja yllätyin siitä, että voitimme toiseksi tulleen australiankelpien niinkin täpärällä aikaerolla kuin kolme SADASOSAsekuntia... Se on pelin henki ja tällä kertaa tuo huima aikaero tuli meidän hyväksemme. :) Hyvältä tuntuu.