Luna Koiramme-lehden joulunumerossa.

Tänään postiluukusta kolahti uusin Koiramme-lehti. Meidän rakkaan Luna-mammamme (Nutukas Illusia) kuvan myötä Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ja paimensukuisten kasvattajat toivottavat Hyvää Joulua.

Noita on geenitestin perusteella terve prcd-PRA suhteen.

Noidan (Omituinen Källeröinen) prcd-PRA-geenitestin tulokset saapuivat Optigenilta. Uutiset ovat erittäin positiivisia. :) Noita on geenitestin perusteella terve prcd-PRA:n suhteen eli Noita itse eikä yksikään sen mahdollisista tulevista jälkeläisistä tule sairastumaan tähän silmäsairauteen. Upea juttu!

Test Performed: prcd Mutation Test for PRA

Sample Type: Blood

Test Results: Genotype of your dog is NORMAL/CLEAR
Risk for developing prcd-PRA: This dog will never develop the prcd form of PRA (progressive rod-cone degeneration from Progressive Retinal Atrophy).
Significance for breeding: Genetically Normal/Clear dogs can be bred to any dog and will produce no pups affected with the prcd form of PRA.

Kuvat kävin penkomassa Noidan ihmisten kuva-arkistoista, taitavat pääosin olla viime talvelta.

Kiitokset jälleen! :)

Synttärionnittelut Sienisaaliille!

Tänään tasan vuosi sitten 3.12.2012 Ursa ponnisti maailmaan ennen näkemättömän Omituisen Sienisaaliin.

Onnea Ritulle, Kerolle, Hilulle ja Haltille ikiomine ihmisineen!

Rapsutukset myös Nalle-isälle!

Ritu (Paim-T Omituinen Tunturirisakas) 1-vuotta, 3.12.2013.

Tervehdys,

synttärionnittelut 1-vuotiaille tyypeille Ritu, Kero, Hilu ja Halti! :) Tänään tasan vuosi sitten Ursa oli yöllä urakoinut kuuden pennun edestä ja  tyypit elivät ensimmäistä elinvuorokauttaan lähinnä tyytyväisesti syöden ja nukkuen. Natisevat ja tuhisevat pennuntuoksuiset pikkueläimet. Jokainen saapui maailmaan vähän omalla tavallaan. Erityisenä muistan Ritun maailmaan tulon, kun tyyppi änkesi ensimmäisenä maitobaariin, vaikka napanuora johti vielä katkaisemattomana aikaisempaan asumukseen. Toiseksi muistan Haltin syntymäpoksahduksen, kun sen sikiöpussi räjähti auki lämpimänä suoraan käsilleni. Onneksi ei ollut naama lähempänä… ;)

Synnytys-spektaakkelia elikkäs alkuräjähdystä (ja muita alkutaipaleen meininkejä) voi käydä kertaamassa: Alkuräjähdys.

Mitäpä sisaruksille kuuluu?

Ritu saa tänään synttäriherkkuja ja pääsi ihan ilman muuta laumaa privaattilenkille ja eilen (joka on siis Ritun virallinen syntymispäivä, se syntyi kellonaikaan 23.55, kun muut sisarukset syntyivät sitten jo toisen vuorokauden puolella) kävimme iloittelemassa agilityn merkeissä agilityhallilla. Ritusta on kasvanut fiksu pikkukoira, joka on jännä sekoitus rauhallisuutta ja varmuutta sekä toimintaa ja räjähtävyyttä. Näyttää siltä, että olen onnekseni saamassa siitä itselleni harrastuskoiran ja emonsa manttelin perijän. Kesällähän se osoitti varsin lupaavia paimenkoiran ominaisuuksia lampailla ja nyt tänä syksynä, kun olemme vähän päässeet kiinni agilityn saloihin, niin potentiaalia tuntuisi siihenkin olevan. Ritu osaa keskittyä mielettömän hyvin, vaikka tietysti tyypillä lähtee toisinaan homma lapasestakin. En pidä sitä kuitenkaan pahana, pääasia on, että tekeminen pysyy iloisena.

Vuoden aikana Ritu on oppinut paljon kaikenlaista niin kuin varmasti sisaruksensakin. :) Arki tuntuu jo lähestulkoon vaivattomalta arkirutiineineen: sisäsiisteys, hihnalenkkeily, vapaana pysyminen, malttaminen ja odottaminen jne. Toisten koirien ohitukset sujuvat pääosin mallikkaasti, vaikka toisinaan pientä intoilua onkin nähtävillä varsinkin jos vastapuolella on myös kiinnostusta meidän suuntaan. Eteen tuleviin juttuihin se suhtautuu varmasti, eikä tunnu säikkyvän suuremmin mitään, ei ääniä eikä erilaisia rämiseviä ja liikkuviakaan alustoja. Hyvältä siis näyttää. Ainoa miinuspuoli tällä hetkellä tuntuu olevan sen jonkinasteinen riistaviettisyys sekä kiinnostus hajuihin, pystyn kyllä pitämään sitä vapaana varsin hyvin, mutta tarkkana saa olla varsinkin iltahämärällä, kun eläimet ovat aktiivisemmin liikkeellä.

Kaikkiaan Ritu on varsin hauska tyyppi, positiivisesti elämään ja muihin suhtautuva pikkueläin. Olen oikeastaan todella iloinen, että se jäi meidän laumaamme sulostuttamaan, vaikkei se alun perin ihan tarkoitus ollutkaan. :)

Perjantaina kolmikko Ritu, Kero ja Hilu pääsevät riekkuleikkien pyörteisiin, kiva nähdä porukalla sitten viime kevään. :) Erityisterveiset Haltille, toivottavasti nähdään jossain välissä. Täytynee kehitellä jonkun sorttista visiittiä Kuusamoon…. :)

Paljon paljon synttärirapsutuksia ja ekstraherkkuja sekä huomion osoituksia vuoden ikäiselle Sienisaaliille! Kuvien kautta pääsee vähän viime vuotisiin tunnelmiin. :)

- Susanna & Ritu-sisko sekä Ursa-emo, Luna-mummu ja Hippa-tädin puolikas

Ursa ja esikoinen, pikkuruinen Ritu (O. Tunturirisakas) valkoisine leukoineen.

Pentueen vaalein hurmuripoika Halti (O. Patinanastakka).

Ritu (O. Tunturirisakas).

Ursa ja Halti (O. Patinanastakka).

Ursa, Kero (O. Miilumaljakas), Hilu (O. Hallahiippo) ja Halti (O. Patinanastakka).

Minäkin haluaisin juosta lumessa. t.Ritu-sisko

Kero (Omituinen Miilumaljakas) nauttii lumesta mökillä pari päivää vaille vuoden ikäisenä.

Myry (Liehkun Cahku) ja Kero.

kuvat Päivi Kokko

Noita debytoi agilityareenoilla.

Eilen oli Noidan (Omituinen Källeröinen) ja ohjaajansa Annan kilpailukynnyksen ylityspäivä eli ensimmäiset agilitystartit koskaan. Tuloksena Anne Saviojan tuomaroimilta radoilta pari yliaikakymppiä, toinen niistä sijalla kolme. Hyppyradalta kepeiltä ensin kielto ja viimeisen välin pujottelematta jättämisestä vielä vitonen, virheiden korjaaminen vei suorituksen yliajalle. Agilityradalla onnistuneet kepit ja onnistunut keinu, mutta virheet otettiin sitten puomin alastulolta sekä yhden hypyn kiellosta loppusuoralla.

Olen ylpeä Annasta ja Noidasta, kaksi tulosta ja palkintosijoitus ekoista agilitykisoista ei ole lainkaan hullummin! :D Kiellot syövät aina reippaasti aikaa, joten ilman niitä meno olisi varmasti riittänyt myös ihanneaikoihin, joka lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. Nyt on kisakynnys ylitetty ja odotellaan jatkoa tälle hienolle debyytille!!! ONNEA!!!

D-kisa, HR, 11,54, sij.5./14
C-kisa, 13,06, sij.3./17

Annan kirjoittaman kisaraportin voi lukea Noidan blogista: Noita kisaa.

Hauska sattuma, vaikka osallistujia luokassa ei ole kuin viidentoista koirakon kieppeillä, niin joukosta löytyy kolme suomenlapinkoiraa. Kiva!

Agilitynoviisien harjoituksia vuodelta 2006.

Pengoin vähän agilitytreeniarkistojani ja käteen osui merkintää Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) agilitytreeneistä 21.9.2006. Ursalla on siis ollut ikää 1v2kk ja olemme tässä vaiheessa treenanneet kesän verran agilityä ensin Keski-Suomen Kennelkerhon alkeisryhmässä ja tämä treenimerkintä on syksyn jatkoalkeista.

Nämä alla olevat ohjauskuviotreenit oli hauskaa tutkittavaa, vaikka vähän hämmentääkin, notta tällaisillako ohjeilla sitä on aloitettu. Tähän on kuitenkin tultu ja Ursan ja minun tekemä matka helpottaa varmasti minun ja Ursan tyttären Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) agilitymatkaa.

Tuohon aikaan painimme Ursan kanssa keppien ensimmäisen välin kanssa, ilmeisesti Ursa ei hahmottanut sitä ihan toivotulla tavalla (Ursalle on opetettu kepit namilla vedättämällä). Lisäksi muistoni malttamattomasta Ursa-koirasta pitää paikkansa, kotiläksyksi jäi silloin opetella lähdön istumista sekä rauhoittumista.

1. harj. 

Takaahyppy. Vahva ohjaus kummallakin kädellä. Käskyt AJOISSA: "Aita! - Takaa! - Aita!" Kokeiltiin myös toiseen suuntaan.

2. harj.

VAHVA työntö oikalla kädellä putken toiseen päähän. Ole AJOISSA edellä jo menossa toiselle aidalle ja ohjaus + käsky. Hienosti meni.

3. harj.

Kimurantti, mutta onnistui. Vastakkaisella kädellä ohjaus putkeen. Koiran toiselle puolelle putken päässä, jotta ohjaus sujuvaa. LIIKU kokoajan aktiivisesti.

Kinkkistä, mutta hauskaa! :)

Haukkuu... Ei häiritse minua, kun tehdään. Liittyy siihen, kun opetellaa uutta.

VALTAVA muutos silti esim. taukoaikojen äänenkäytössä. Vieläkin haukkuu/vingahtelee yksittäin, muttei jatka. Keskittyy. Hienoa! :)

Löytyyköhän näitä vanhoja treenipätkiä lisää....

Syysluonnon värinen koira.

Halti (Omituinen Patinanastakka)

Halti ja pienen perheen pieni kuopus.

Noidan silmät puhtaat, vihreää valoa pennutus-suunnitelmille.

Hyviä uutisia! Noita (Omituinen Källeröinen) kävi tänään uusintasilmätarkastuksessa Jyväskylässä, jossa sen silmät tsekkasi Päivi Kallioniemi Viitaniemen eläinlääkäriasemalta. Tuloksena edelleen terveet silmät, lukuun ottamatta jo aikaisemmin todettuja PPM (Persistoiva pupillaari membraani) -muutoksia. Noidan sisarukset Omituinen Ohtonen (Rohto) ja Pihka (Omituinen Pihkakinttu) ovat niin ikään tänä syksynä uusintasilmätarkastettu puhtain tuloksin, joten sisaruskatraan silmätilanne näyttää tässä vaiheessa varsin hyvältä.

Lisäksi Noidalta otettiin tänään silmätarkastuksen ohessa verinäyte, joka lähti Optigenille geenitestattavaksi prcd-PRA:n osalta. Mitään kovin hälyttävää tuskin ilmenee, sillä Noidan sisko sekä emo on geenitestattu kyseisen silmäsairauden suhteen terveiksi. Varmuuden asiaan saamme kuitenkin tulevien viikkojen aikana.

Näiden positiivisten uutisten jälkeen alkaa olla jo lupa hieman hehkuttaa Noidan pennutus-suunnitelmia, koska terveystulokset näyttävät mukavasti vihreää valoa projektille. Urokset ovat kovasti mietinnässä ja kärkitrio rupeaa olemaan pikkuhiljaa tiedossa.

Ensi keväänä olisi siis toivottavasti pikku-Noitia odotettavissa. :)
Asiallisia lisätietoja voi kysyä joko sähköpostitse susanna.kangasvuo@gmail.com tai puhelimitse 040 775 4477.

Noita kesällä 2012.

kuva AL

Noidan terveystulokset kokonaisuudessaan:

lonkat B/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0
olat, selkä- ja kaularanka, ei muutoksia
luusto kuvattu 25.4.2012 (Päivi Kallioniemi)

Kaksi kertaa tarkastetut silmät.
Silmissä ei HC, PRA- tai RD-muutoksia, viimeisin tarkastus 25.11.2013
muu silmämuutos, PPM, iris-iris, levymäinen

Pompen taudin suhteen terve polveutumisen perusteella
prcd-PRA, verinäyte testattavana

Raportti Noidan terveystarkeista 25.4.2012 luuvtokuvineen vanhan blogin puolella: Noita terveystarkeissa.

Rohtolla terveet näkimet.

Rohton (Omituinen Ohtonen) silmät tarkastettiin viime keväänä 27.4. silmäeläinlääkäri Sanna Knuutisen toimesta, tuloksena terveet näkimet, joskin kuvailevat kommentit osioon merkattiin seuraavaa: "OV: hyvin hailakat muutokset symmetrisesti linssin etukapselissa: PPM jäänne? Seuranta 6-12kk."
Rohton näyttelytulos ja uusintasilmätarkastus.

Puoli vuotta on kulunut ja viime viikolla 14.11. Marika käytti Rohtoa uusintasilmätarkastuksessa Wikströmin Kaisan luupin alla ja tuloksena terveet silmät. Keväällä havaitut epämääräiset samentumat Kaisakin havaitsi, joskin ei ollut niistä missään määrin huolissaan. Kuuluvat olevan etukapselin pinnalla olevaa hentoa "arpea", joka on voinut syntyä esimerkiksi sikiöaikaisten kalvojen osuessa kapselin pintaan. Tarkkaa syntyperää ei voi tietää, mutta pääasia kuitenkin on, että kyseessä on täysin harmittomat muutokset, jotka nyt tutkittiin tarkemmin, koska taustalla oli tuo epämääräinen havainto keväältä. Kuvailevat kommentit osioon Kaisa merkkasi kuvauksen havaituista muutoksista: "Etukapselilla "arpea", hentoja öljymäisiä muutoksia, ei kaihia tms."

Loistava juttu.

13.2.2013

kuva Elina Seppänen

Ritun agilityä parin kuukauden takaa.

Olemme päässeet Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) kanssa harjoittelemaan agilityä harmittavan vähän, vaikka eittämättä Ritusta vielä agilitykoira leivotaan. Alla oleva video sekä kuvat ovat parin kuukauden takaa, kun pystyimme vielä käymään treenaamassa kentällä. Nyt JAU:n (Järvenpään Agility Urheilijat ry.) esteet on siirretty kentältä talvisäilöön ja kaikki treenaaminen on siirtynyt halliin. Viime perjantaina Ritu pääsi ensimmäistä kertaa halliin treenaamaan ja ylipäätään pitkästä pitkästä aikaa agilityesteille. Taitaa neidin agilityharjoituskerrat olla laskettavissa kahden käden sormilla, maksimissaan. Iloa ja intoa sillä kyllä tuntuu tekemiseen olevan ja tarkoitus olisi, että ennen kaikkea se positiivinen tunnetila säilyisi. :)

Viime perjantaina teimme yksinkertaista hyppykolmiota, sekä putkea, lähinnä iloittelimme agilityn merkeissä, kun edellisestä kerrasta oli kulunut aikaa. Tauko näkyi kyllä vallattomassa meiningissä. :) Lisäksi Ritu teki elämänsä ensimmäiset kontaktiesteet, Aan kerran ja puomin muutamaan otteeseen, ensin hihnassa ja heti jo vapaanakin. Ritulla tuntui olevan saman tien hanskassa se, mitä siltä odotetaan kontaktin lopussa ja tarjosi sinne 2on-2off -asentoa. Hyötyä on siis ollut porras- ja kantotreeneistä. :)

Seuraavaa kertaa odotellessa.

P**** edellä puuhun.

Olemme Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) kanssa tehneet 2on-2off -harjoitteita agilityä silmällä pitäen, kohteina ovat olleet mitä erinäisemmät tasot portaista, kivistä ja kannoista, rakennustyömaiden lautapinoihin ja metallilevyihin. Nokkelana tyyppinä Ritu osaa soveltaa systeemiä ja paremman puutteessa tarjoaa asentoa varsin luovasti. Kohta se kiipeää varmaan peffa edellä seinälle...

Taidamme kuitenkin pidättäytyä toistaiseksi matalampien tasoerojen hallitsemiseen... 

"There´s nothing in this world I woudn´t do."

Lappalaiskoirien rotumestaruushopeaa sekä hyppyserti!!

Lauantaina 26.10. ratkottiin lappalaiskoirien 3.lk agilityrotumestaruudet Lappeenrannassa LAU:n (Lappeenrannan Agility Urheilijat ry.) kisoissa. Päivän radoilla toimi tuomarina Anne Savioja.

Agilityrata oli suhteellisen tahmea suorittaa ja se vaati paljon henkilökohtaisia inhokkejani, siivekkeen kiertoja. Tällä radalla maksiluokassa tehtiin vain yksi ihanneajan puitteisiin osunut nolla. Meillä Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) kanssa onnistuminen kaatui loppuosuudella puomin jälkeen, kun ohjasin huolimattomasti hypylle ja Ursa kielsi esteen, tuloksena ratavirhe ja reilu sekunti yliaikaa. Sijoituksemme tällä radalla oli kuudes ja ensimmäien radan jälkeen kolmosluokkien rotumestaruuksissa olimme sijalla viisi.

Hyppyradalla onnistuimme petraamaan edellisestä. Tuomari oli suunnitellut periaatteessa varsin juostavan radan, joka piti kuitenkin keskivaiheilla sisällään kiemuraisen kohdan, jossa suurin osa koirakoista päätyi hylkäykseen. Maksien radalla tehtiin vain kolme puhdasta nollaa. Mikä parasta, yksi niistä oli meidän. Puun takaa aivan yllättäen tältä radalta kotiin tuomisina oli myös upeasti SERT-H! Viimeinkin Ursan hyppyvaliokello lähti käyntiin, kun takataskussamme on nyt ensimmäinen kolmesta hyppyvalion arvoon vaaditusta hyppysertistä. Huippuhienoa!

Rotumestaruusmittelöissä kahden radan yhteistuloksella sijoituksemme nousi hopeasijalle. Emme päässeet siihen tavoitteeseen minkä asetin tälle päivälle, että olisimme agilityradan nollalla saaneet SM-nollat kasaan ensi vuodelle. Kisatuliaisina oli kuitenkin kaksi muuta huikeaa meriittiä, joten ei voi olla kuin tyytyväinen päivän suorituksiin!

     A-kisa, 6,69, sij.6./31 (nopeus 3,33m/s)
     B-kisa, HR, 0/-1,70, sij.2./29 (nopeus 3,94m/s) - SERT-H
          - Lappalaiskoirien 3.lk rotumestaruus 2013, 2.sija

Kaiken tämän päälle saavutimme tänään myös yhden henkilökohtaisen rajapyykin, tämä hyppysertiin oikeuttava tulos oli Ursan kanssa tasan 100. nollatuloksemme kolmosluokassa. Huippu Ursa!

A-kisa, agilityrata

video Taru Vallius

B-kisa, hyppyrata - SERT-H!

video Taru Vallius

Pompen taudin geenitestien tuloksia.

Eilen postilukusta tipahti uusi Reviiri, jonka terveystuloksia selatessani huomasin uusia ja Omituisesta näkökulmasta varsin tervetulleita Pompen taudin geenitestin tuloksia, joista tosin Sarrin tuloksesta olinkin jo tietoinen.

u. Fjällfarmens Sarri S30119/97 (i. Kievraduv'va Manuel, e. Saike) - terve
n. Kukkipun Varri FIN35220/02 (i. Pilvipolun Simeon, e. Huhtun Gaissa) - terve
u. Nutukas Gimis FIN33728/00 (i. Taapanterin Arska, e. Nutukas Zupukka) - terve

Polveutumisen perusteella terve pentue
i. Nutukas Gimis (A) x e. Kukkipuun Varri (A)
s.19.9.2005 Kukkipuun Goatnil, Gieva, Guorru, Guorvil, Guovda

Omituisen Sienisaaliin isä Kukkipuun Guorvil FIN47948/05 on siis polveutumisen perusteella terve ja koska emä Nutukas Ursula ER42649/05 on geenitestattu tuloksella terve, niin tämä yhtälö tarkoittaa, että koko Omituinen Sienisaalis on polveutumisen perusteella terve Pompen taudin suhteen.

"Pompen tauti on suomenlapinkoirilla, ruotsinlapinkoirilla ja lapinporokoirilla esiintyvä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus. Sairaus ilmenee mm. oksentamisena, lihasheikkoutena sekä huonona rasituksensietokykynä tai heikkona kasvuna. Tauti periytyy autosomaalisesti peittyvästi." (MyDogDNA-terveyspassi)

"Koirilla Pompen tauti ilmenee mm. hidastuneena kasvuna, toistuvana liman oksentamisena, etenevänä lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Tautiin liittyy myös käänteis virtaus ruoansulatuskanavassa, johtuen laajentuneesta ruokatorvesta sekä sydänpoikkeavuuksista.

Sairauden ensioireet puhkeavat noin seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska sairaus on etenevä, siitä kärsivät koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää. Koirien Pompen tautiin ei ole hoitoa." (Lappalaiskoirat ry)

POLVEUTUMISEN PERUSTEELLA POMPEN TAUDIN SUHTEEN TERVEET OMITUISET PENTUEET

i. Fjällfarmens Sarri (A) x e. Nutukas Illusia (A)
s.17.6.2009 Omituinen Källeröinen, Metsähippa, Ohtonen, Pihkakinttu

i. Kukkipuun Guorvil (a) x e. Nutukas Ursula (A)
s.3.12.2012 Omituinen Tunturirisakas, Miilumaljakas, Hallahiippo, Patinanastakka

Ritu 9,5kk.

PAIM-T Omituinen Tunturirisakas

Kero 9,5kk.

Omituinen Miilumaljakas

kuva Päivi Kokko

Agi.fi:n ranking-listan sijalla 13.

Kesäkuussa olimme Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) kanssa Agi.fi:n ranking-listan sijalla 15. Nyt syyskuussa olemme nousseet sijalle 13 pisteillä 184 - ja itseasiassa elokuussa käväisimme jopa sijalla 11, kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Tulostasomme on ollut varmaa, vaikka edelleen olemme kisanneet melko maltillisesti. Nämä viisitoista starttia, jotka lasketaan rankingpisteisiin ovat täsmälleen ne kisat, jotka olemme Ursan mammaloman jälkeen tänä vuonna kilpailleet. Äärimmäisen tyytyväinen olen tuohon agilityurheilijaeläimeeni, ei tarvitse hävetä listan varsin bordercollievoittoisessa kärjessä!

Katso ranking-pistelasku agi.fi:n sivuilta.

Uudet MUSH B.A.R.F Vaisto -tuotteet.

Päätin hypätä rattaisiin osin arvostuksesta MUSHin oivalliseen markkinointiajatukseen ja toisaalta siitä syystä, että barffaaminen kiinnostaa minua. MUSH valjastaa blogin kirjoittajat asialleen levittämään tietoa uusista kotimaisista MUSH B.A.R.F. Vaisto -tuotteistaan.

Päädy kokeilemaan uusia tuotteita osoitteessa: www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Raakaruokinnan aloittaminen ja sen mukaisesti ruokkiminen tuntuu vaativan niin paljon perehtymistä, että edelleen syötän koirilleni pääosin kuivaruokaa höystettynä toisinaan hapanmaitotuotteilla, eri lihoilla ja naudan mahalla. MUSH B.A.R.F Vaisto -tuotteet madaltanevat barffauksesta kiinnostuneiden kynnystä siirtyä kuivaruokinnasta luonnonmukaisempaan ruokintatapaan, kun ei heti tarvitse miettiä ja ymmärtää eri lihojen, sisäelimien, luiden ja kasvisten oikeita ruokintasuhteita.

Myö kokeillaan! Arvelisin, että maistuu...

Ursalle MyDogDNA-terveyspassi.

Puolen vuoden odotuksen jälkeen vihdoinkin sain reilu viikko sitten Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) perimänlaajuisen terveyskartoituksen tulokset. Tärkein uutinen lienee se, että Ursa on Pompen-taudin suhteen terve, joten sen nyt yhdeksänkuiset pennut eivät tule sairastumaan tähän vakavaan ja lopulta kuolemaan johtavaan sairauteen.

Kursivoidet osuudet lainauksia Ursan MyDogDNA -terveyspassista.

Perimän terveysindeksi: 108

MyDogDNA -perimän terveysindeksi (Genetic Health Index, GHI) kuvaa koiran perimän terveyttä testatun perinnöllisen tautirasitteen sekä perimän monimuotoisuuden pohjalta. Keskiverto terveen koiran indeksi on 100 ja indeksin arvo on sitä suurempi, mitä geneettisesti terveempi koira on. Perinnölliset sairaudet ja tavanomaista suurempi samaperimäisyys laskevat perimän terveysindeksiä. Koiran GHI-arvo ei ole vakio, vaan se muuttuu testattujen koirien määrän kasvaessa.

Perinnölliset sairaudet

Ursa on kaikkien testattujen sairauksien osalta terve (normaali). Tärkein rivi näistä on ehdottomasti pompen tauti, jossa Ursalla on merkinnät: Normaali, G/G. Pompen taudin yleisyys suomenlapinkoirarodussa on tällä hetkellä 12,74% eli noin yksi kahdeksasta testatusta suomenlapinkoirasta joko kantaa tai on sairas kyseessä olevan mutaation suhteen.

Pompen tauti on suomenlapinkoirilla, ruotsinlapinkoirilla ja lapinporokoirilla esiintyvä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus. Sairaus ilmenee mm. oksentamisena, lihasheikkoutena sekä huonona rasituksensietokykynä tai heikkona kasvuna. Tauti periytyy autosomaalisesti peittyvästi.

Monimuotoisuus

MyDogDNA -terveyspassi mittaa koiran monimuotoisuuden useasta tuhannesta perimän kohdasta. Monimuotoisuus lasketaan niiden kohtien perusteella, joissa koira on heterotsygootti, ts. kohdista, joissa se on perinyt erilaisen alleelin sekä emän että isän puolelta.

Heterotsygotia
Nutukas Ursula: 32,5%
Rodun mediaani: 31,8%

Käytännössä mitä suuremmat prosentit sitä monimuotoisempi perimä koiralla on. Ursa on perimältään monimuotoinen suhteessa rodun mediaaniin (järjestetyn aineiston keskimmäinen luku).

Rodun sisäiset eroavaisuudet

Alla oleva kuvaaja kertoo miten samanlaisia tai erilaisia yksilöiden perimät ovat rodun sisällä. Jokainen MyDogDNA -tietokannan koira näkyy kuvaajassa yhtenä pallona. Sininen rengas kuvaa Ursan sijainnin kuvaajalla.

Pallojen etäisyydet kertovat yksilöiden perimien erilaisuudesta. Koirat, joiden perimä on hyvin samankaltainen ryhmittyvät lähekkäin. Esimerkiksi yksilöt, jotka ovat syntyneet roturisteyksien seurauksena, esiintyvät kuvaajassa selkeästi muista erillään.

Fisherman's Friend.

Halti (Omituinen Patinanastakka) on valloittanut elokuista Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappia.

Sain Jaskalta Haltin kuulumisia. Retkikoira ja mökkeilykaveri on kulkenut mukana ja kokenut jo ihmeen paljon monenlaista, isännän kanssa on vaellettu metsissä ja puuttomilla tuntureilla, yövytty teltassa, kahlattu jokien yli, uitu järvessä, oltu veneessä kalalla, matkustettu laivassa ja jopa helikopterissa. Halti on kuulemma kelpo kaveri kala- ja eräretkillä. Se on innokas ja erittäin hyvin ja nopeasti uusiin tilanteisiin sopeutuva koira. Siitä on kasvanut komea koira, joka herättää huomiota ja kerää kehuja, missä kulkevatkaan.

Pian Halti saa opetella yhteiselämää pienen ihmisen kanssa, kun perheeseen syntyi vasta pikkuinen tyttö. Onnittelut Jaskalle ja Päiville sekä Haltille perheenlisäyksestä!

Haltin nimeä kantava helikopteri kyyditsi vaeltajat lähtöpisteeseen.

Haltista on kasvamassa komea nuori uros.

Halti ja Jaska.

Halti elementissään, lapinkoira sopii tähän maisemaan.

  

kuvat Jaakko Tiermas

Ursalle Uudenmaan piirinmestaruushopeaa!

Lauantai oli meidän päivämme Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) kanssa! :D

Lohjalla Länsi-Uudenmaan Agilityharrastajien järjestämissä kisoissa ratkottiin 17.8. vuoden 2013 Uudenmaan kennelpiirin agilityn piirinmestaruudet. Kisojen tuomari Leena Rantamäki-Lahtinen oli laatinut maksi3-luokalle harvinaisen juostavat ja nopeat radat. Erityisesti hyppyrata oli todella virtaava, ohjaajat saivat juosta ihan tosissaan, että kerkesivät ohjata koirat oikealle kurssille. Kiirettä ja vauhtia riitti. Parissa kohdassa jouduin soveltamaan suunniteltuja ohjauksia, kun en ihan kerinnyt oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Parin ylimääräisen kiepsahduksen keralla pääsimme maaliin molemmilta radoilta joka tapauksessa virheittä ja ihanneajatkin riittivät hienosti. Ensimmäisen radan jälkeen sijoituksemme piirinmestaruusmittelöissä oli kuudes ja lopulta kahden radan yhteistuloksella sijoituksemme nousi neljä pykälää hopealle. :)

Kieltämättä en olisi uskonut, että meillä olisi ollut mahdollisuuksia mitalisijoille Uudenmaan piirimestaruuksissa, jossa kilpailijamäärät ovat aivan eri luokkaa mitä esimerkiksi Keski-Suomessa. Jätimme Ursan kanssa taaksemme viisikymmentä piirimestaruuksista kilpailevaa koirakkoa. Huikeaa!

Ei hassumpi aloitus ensimmäistä kertaa JAUta edustaen...

A-kisa, 0/-7,26, sij.8./68 (nopeus 4,27m/s)

B-kisa, HR, 0/-6,43, sij.13./69 (nopeus 4,68m/s)

Yhteistulos, 0/-13,69, sij.2./52 

Näiden kisojen jälkeen meillä huutaa enää yhtä agilityradalta tehtyä nollaa, jotta SM-nollat vuoden 2014 arvokisoja varten olisi kasassa.

Uudenmaan piirinmestaruushopeamitalisti vuosimallia 2013.

Pentukurssi kutsuu!

Vihdoinkin, nyt olisi meille Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) kanssa varattuna paikka pentukurssille. Lähdetään mukaan PLS:n Pääkaupunkiseudun aluekerhon järjestämälle kurssille opettelemaan perustaitoja koirahäiriössä. Viime keväänä vastaava kurssi oli täynnä, ennen kuin tajusin ilmoittautua. Nyt päästiinkin sitten mukaan, innolla odottelen kurssin alkua.

PENTUKURSSI / ARKITOTTELEVAISUUSKURSSI
Torstaisin klo 18-19 elo-syyskuussa Tattarisuolla.
Harjoitellaan hyvää hihnakäytöstä, luoksetuloa ja muita perustaitoja toiveiden mukaan.
Kurssi alkaa luennolla kouluttamisen perusasioista ja jokakoiran perustaidoista.
Luento 15.8.2013 klo 19-21, harjoitukset 29.8., 19.9., 3.10., 10.19., 17.10. klo 18-19
Ohjaajina Aino Karilas ja Anna-Maria Tiainen
Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Aino Karilas, ainokarilas(at)hotmail.com, 0400 165 441

Vielä mahtuu kuulemma mukaan, joten paimensukuisten ihmiset kipin kapin ilmoittautumaan Ainolle.

Ritun ja Hilun rämäpäinen sadetanssi.

Omituinen Hallahiippo ja Tunturirisakas.

Omituiset siskokset Ritu (O. Tunturirisakas) ja Hilu (O. Hallahiippo) treffasivat eilen Sipoonkorvessa leikkien merkeissä. Jatkuva sade ei hidastanut villiä menoa, tyypit pääsivät juoksemaan ja painimaan pellolla ja kulkemaan märän yhteislenkin metsässä. Jokainen kuralätäkkö piti käydä lutraamassa ja välillä juoksennella villiä ympyrää puiden ja pusikoiden lomassa. Reippailla ja rämäpäisillä siskoilla menevät jutut varsin hyvin yksiin, hurja ralli alkoi välittömästi. Viime kerrasta olikin kerinnyt kulua jo aikaa: Omituisia sisaruksia pellolla.

  

Hilu (Omituinen Hallahiippo) 8kk.

Hilu on viettänyt kesää maaseutukoirana ja löytänyt samalla sisäisen maalais-sielunsa, kun ihmisensä on toiminut kesäloman sijaisena maatilalla. Syyskuussa on tiedossa paluu normaaliin kaupunkiarkeen.

Kiitokset Hilu ja Kati rallitteluseurasta, nähdään syksymmällä! Ritua painoi väsymys melkein iltaan asti, joten sateinen leikki ja lenkki vei todistettavasti mehut pikkukoirasta. :)

JAUlaiset.

Tällainen tervetullut viesti saapui: "Hallitus on 4.8. kokouksessaan hyväksynyt Sinut JAU:n jäseneksi. Onneksi olkoon!"

Kolmen kuukauden koejäsenyyden päätteeksi minut on siis hyväksytty ihan oikeasti JAUlaisten joukkoon ja tästä eteenpäin edustamme Ursan (FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula) kanssa Järvenpään agilityurheilijoita.

18.4. kirjoittelin: Haen JAU:n riveihin.

Lammaspaimennusta Liedossa.

Lauantaina 20.7. pääsimme Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) kanssa treenaamaan toista kertaa lammaspaimennusta. Kävimme Liedossa Hilskan Kaisan opissa kera kuuden muun paimenkoiraoppilaan, joskin Ritu edusti ainoana "muunrotuisia paimenkoiria", kun muut osallistujat olivat australiankelpieitä ja bordercollieita.

Ritulla on paimentamiseen syttyminen vielä jossain määrin kesken, joten keskityimme siihen, että Ritu on hommasta kiinnostunut ja kerättiin "duploja" sen mukaan, että saadaan tarvittavat paimennuspalikat kasaan.

Tasapaino

1. treeni

Ensimmäinen treeni tapahtui isolla laitumella. Pässilauma piti kuljettaa rauhallisesti ja hyvällä tasapainolla tietty reitti pellon poikki, pellon päässä piti suorittaa hallittu lauman kääntäminen ja siitä paimentaa lauma takaisin samaa reittiä lähtöpaikkaan. Ritun taustajoukkona ja mentorina hommassa toimi ihan oikea työkoira, australiankelpie Heili, joka pelasti ainakin yhden täpärän paikan, kun lammaslaumalla rupesi takaisin tullessa olemaan vetoa muun lauman luokse siten, että hallitsematonta vauhtia tuli vähän liikaa. Saatiin homma Heilin avustuksella taas hanskaan.

Ritu kuljetti laumaa hyvin ja hyvällä kiinnostuksella, tekeminen ei oikeastaan missään vaiheessa katkennut siten, että Ritu olisi kiinnittänyt huomionsa johonkin muuhun kuin lampaisiin. 7kk iästään huolimatta sillä on huomattava keskittymiskyky, joka edesauttaa hommaa aikalailla.

Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan toimimista myös paimensauvan kanssa ja kyllähän siinä väkisin menee sekaisin suunnista. Tätä voisi harjoitella vaikka kotona peilin edessä.

Oikein oikein hienoa ja rauhallista kuljetusta, etäisyydet loistavat ja Ritulla liina löysällä. Huippua! 

Paimensauva ojossa: "Oikea!" 

australiankelpie Heili (PPR, PPR1, PAIM1 Spinifex Heili)

 

Kiertäminen

2. treeni

 

Toisessa harjoituksessa treenattiin flänkkejä eli kiertämistä, treeniympäristönä pieni aitaus ja paimennettavina pieni pässilauma. Pääsin treenaamaan paimensauvan kanssa lisää, kun Ritu piti saada kiertämään laumaa ohjauksen mukaan vasemmalta ja oikealta. Vasen - koira kääntää päänsä vasemmalle ja lähtee kiertämään myötäpäivään. Oikea - koira kääntää päänsä oikealle ja lähtee kiertämään vastapäivään. Oli siinä pienet päät sekaisin. Kiertämistreeni oli ainakin ohjaajalle aivan ehdottomasti vaikein harjoitus. Millään ei pysty hallitsemaan koiraa, lampaita, liinaa ja sauvaa. Ei millään...

 

Molemmat alla olevat kuvat taitavat olla tilanteesta, kun pyrimme Ritun kanssa saamaan lammaslaumaa keskemmälle aitausta, jotta kiertämisharjoitusta voisi tehdä. Ideaalitilanteessa lammaslauma on keskellä aitausta ja koira ja ohjaaja kiertävät laumaa välillä suuntaa vaihtaen. Samaa harjoitusta tiedän joidenkin lappalaiskoirienkin tehneen siten, että lammaslauma on häkissä ja koiraa käskytetään kiertämään häkin ulkopuolelta laumaa. 

Poispäinkuljetus

3.treeni

 

Poispäinkuljetustreenissä Ritu oli minulla hihnassa ja yhdessä pyrimme hillitysti kuljettamaan nuorta uuhilaumaa pienen aitauksen reunustaa pitkin. Tavoitteena oli tehdä hommasta hallittua ja rauhallista, lauma ja koira liikkuisivat kävellen tai ravaten. Samalla ohjaajalle tulisi oppitunteja lammaslauman mielenliikkeiden lukemisesta ja siitä mikä on sopiva kohta laumaan kohdistettavalle paineelle. Itse ajauduin suotta liian lähelle lampaita, jolloin vauhtia oli ihan vähän liikaa, joten malttia olisi tilauksessa ohjaajalle. Pääosin mentiin kyllä nätisti kävellen, mutta eipä laukka-askeleiltakaan ihan vältytty. Osaisinpa vain itse pitää mielessä nimenomaan tuon rauhallisuuden, niin homma toimisi varmasti hallitummin. Pääasia on, että Ritulla pysyi kuitenkin edelleen hyvin kiinnostus yllä, vaikka pitkä ja lämmin päivä tuntui pikkukoirassa varmasti.

 

Kuljetusta.

 

Painostetaan lauma lähemmäs aitaa. 

Neuvottelua lampaiden kanssa. Entä jos lähdettäisiin sinne vasemmalle kuitenkin.

Hallittua poispäinkuljetusta.

Homma ohi. Pysäytettiin lauma, katseltiin sitä hetki rauhassa ja siitä Ritu kutsulla mukaan.

Vaikka Ritu on touhusta innoissaan, niin osaa se silti myös lopettaa tekemisen ja luopua lampaista. Hyvä juttu.

 

Kyllä meillä vaan on aivan hirmuisesti opittavaa! Kiinnostavaahan tämä on kyllä, mutta myös haastavaa. Seuraavan kerran paimeneen parin viikon päästä Piikkiöön. Päästään taas treenaamaan samanrotuisten ja saman sielunmaailman omaavien paimensukuisten lapinkoirien kanssa. "Timotei huulessa paimentavien" lappalaiskoirien ja intensiivisten kelpieiden ja bordercollieiden paimennustyyli eroaa kyllä toisistaa valtavasti, sen sanon.