Noita (O. Källeröinen) siis läks ja jätti poikansa mummun helmoihin vielä pieneksi hetkeksi, ennen Vauhtin (O. Sampsa Pellervoinen) tulevana torstaina tapahtuvaa luovutusta. Vauhti tulee ilahduttamaan ikiomia ihmisiään täysipainoisena retkiseuralaisena, jonka kanssa haaveissa on tulevaisuudessa kokeilla myös erilaisia harrastuksia, toiveena kaveri mahdollisesti pelastuskoirapuolelle.
Emon ja pojan viimeiset yhteiset hetket poijjaan syntymäkodissa olivat totuttuun tyyliin vauhdikkaat, rallittelua pihamaalla, pyöriskelyä ihanissa tuoksuissa ja ihmisten naurattamista. Onneksi tämän toimeliaan, ilmeikkään ja kekseliään kaksikon yhteiset seikkailut eivät pääty tähän, sillä Vauhti muuttaa emonsa kotipitäjään asumaan ja yhteisriemuiluja on takuulla luvassa jatkossakin.
Taisteluvoitto. Noita ja Vauhti yhteiskuvassa.
Aistitteko sen riemun ja ilon, mikä voi tulla vain, kun syliin saa ihanan pehmoisen pennuntuoksuisen pikkukoiran?
Tosiasiassa Antti taisi hokea, miten pelottavaa tuota pientä riivattua onkaan pitää sylissä, ihan tuli Noidan pentuajat mieleen...
Kaveri TAHTOI alas pihalle juoksemaan, kirottua, että pitäisi malttaa olla söpösti paikallaan.
Osaa Vauhti söpöstelläkin - joskin vain lyhyitä hetkiä kerrallaan. :)
Vauhtin ja Noidan yhteiskuvia yritettiin sinnikkäästi - laihoin tuloksin.
Tämä kuva kertoo kuitenkin kaksikon yhteismeiningistä enemmän, kuin ne kauniit poseerauskuvat koskaan voisivat kertoa.
Noita on opettanut Vauhtille valtavasti erilaisia koiruuksia. Opettanut miten rallitetaan pihalla, kaivetaan tarmokkaasti, syöksytään nopeisiin käännöksiin, pyöritään tuoksuissa, kirmataan pallon perään ja niin edelleen. Vauhti on osallistunut kiinnostuneena ihan jokaiseen oppituntiin.
Vauhti (Omituinen Sampsa Pellervoinen)
Kiitos Anna ja Antti yhteistyöstä - nyt Noita on teidän ihan ikioma koira! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti