Pellon poika pikkarainen.

VAUHTI, uros

(syntymäpaino 276g, 1vk 592g, 2vk 1025g, 3vk 1403g, 4vk 1897g, 5vk 2582g, 6vk 3340g, 7vk 3753g)

Vauhtin perusilme.

Jälleen olemme saaneet nauttia sateisesta viikosta, joten tyylikkäät seitsemänviikkoiskuvat jäivät tiistaina haaveeksi, vaikka Vauhti onkin päässyt sateeseen ja märkään ulkoilemaan säännöllisesti. Korvauksena tänään otetut kuvat, joissa pikkukaverilla on ikää vauhdikkaat seitsemän viikkoa ja kolme vuorokautta. Voin sanoa, että Vauhti on nimensä veroinen, sellaisten kuvien saaminen on lähes mahdotonta, jossa tyyppi olisi paikallaan...

Ulkona ei vauhtia ja rallia puutu. Vauhti on ruvennut vastaamaan emonsa Noidan (Omituinen Källeröinen) hyvinkin railakkaisiin leikkiyrityksiin ja kimpoaa tomerasti perään, kun emonsa pyyhältää ohi niin, että ilmavirran voi suorastaan tuntea pörröisissä kylkikarvoissa ja korvahapsuissa. Suunnanvaihdokset ovat räjähtäviä, kun sutjakka mammakoira vetää piruetteja pitkin pihaa ja pellon reunaa. Vauhtin eteneminen ei ehkä ole yhtä taloudellista, kun sen pomppuradat suuntautuvat lähinnä enemmänkin ylös kuin eteenpäin, mutta yhtä kaikki, yhtä suurella intohimolla liikutaan. Lisäksi Vauhtilla on myös toinen emältä peritty ominaisuus, niska maahan, pylly ylös ja siitä kylkiliu'ulla ihaniin tuoksuihin pyörimään...

Vauhti on äärimmäisen hyväntuulinen ja leikkisä pikkujätkä, jonka häntä heiluu lakkaamatta silloin, kun sen kanssa puuhailee. Vaikka, kun ensimmäisiä ruokintakertoja harjoiteltiin, alku tuntui hankalalta ja mamman maitobaari voitti jauheliha-piimä-nappula-pöperöt kuus-nolla, niin tällä hetkellä Vauhti on äärimmäisen ahne pieni koira ja todella hyvä syömään. Ruokakuppi tyhjenee sekunneissa, kun kaveri vetää annoksen kitusiinsa muutamalla ahnaalla haukkauksella. Se osaa myös pitää mekkalaa silloin, kun evästä pitäisi saada "Nyt! Heti! Mulle!". Muutamana viime päivänä olemme harjoitelleet malttia ja aika hyvin tyyppi rupeaa jo odottamaan nätisti ruokakuppiaan ja tuntuu oppivan nopeasti, ettei mitään heru hyppimällä ja huutamalla.

Jo viime viikolla kerroin siitä, että pentukoiran oma tahto on alkanut löytyä. Kiroilua, rimpuilua ja tilanteesta pois pääsyä, kaverilla on ihan oma mieli ja tämän tyypin kanssa kyllä rauhallista periksiantamattomuutta tarvitaan. Olemmekin huvittuneen kauhuissamme miettineet, että on siinä Vauhtin omalla ihmisellä tekeminen, kauhukakaran kesyttäminen. ;) Toivottelemme siis omille ihmisilleen pitkää pinnaa! :)

Vaikka vahvatahtoisuutta löytyy tai ehkä osaltaan juuri siksi, Vauhtissa tuntuu toisaalta olevan aika mukavat ainekset sellaiseksi koiraksi, joka haluaa tehdä ja toimia ja jonka kanssa voisi tulevaisuudessa ehkä harrastaakin. Se on toimelias, energinen ja periksiantamaton, se on tähän asti osoittanut olevansa hyvin reipas pieni koira, joka astelee uusiin tiloihin ja tilanteisiin häntä pystyssä ja hyväntuulisella avoimuudella. Mainio pakkaus - kaikesta huolimatta. :)

Ennen kuin uteliaimmat löytävät julkiset tiedot Kennelliiton KoiraNetistä, jonne ne ovat odotettavissa lähes hetkenä minä hyvänsä, niin paljastettakoon viimeinkin mikä pikkukaverin viralliseksi nimeksi lopulta valikoitui.

OMITUINEN SAMPSA PELLERVOINEN

Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!

Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,

kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.

Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,

kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,

tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,

pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,

katajat karuille maille, tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.

Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.

Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,

tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,

katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.

Wikipedia valistaa, että "Sampsa Pellervoinen on kalevalaisessa runoudessa ja suomalaisessa mytologiassa esiintyvä haltijaolento, joka kylvää maan kasvillisuuden, kaikenlaiset metsät, suot, ahot ja kivikotkin." ... "Kalevalaisessa kansanperinteessä Sampsa (Karjalassa Sämpsä) on hedelmällisyyden haltija, joka on rituaalisesti herätettävä joka kevät."

Valinta napsahti kohdalleen kevään edistyessä kesäksi ja pojan kasvaessa ja heräillessä koiruuksiin yhdessä luonnon kanssa. Vauhti kantanee hyväntuulisuudessaan ja pulleroisessa olemuksessaan sekä toisaalta väkevässä omassa tahdossaan nimeä mainiosti - ja tosiaan, onhan Vauhti sentään kasvanutkin ihan tässä pellon reunalla.