Omituisia omia ihmisiä.

Noidan (Omituinen Källeröinen) omat ihmiset Anna ja Antti sekä pentukoira Vauhtin tulevat omat ihmiset kävivät keskiviikkona kylästelemässä, josta vierailusta allaolevan kaltainen kuvareportaasi.

Vauhti Vauhti.

Vauhti on jässikkä, jota ei erehdy luulemaan narttupennuksi.

Noita ja Vauhti omien ihmistensä ympäröiminä.

Vauhti söpöili Antille oikein urakalla. Voiko tällaista ilmettä vastustaa...?

Noita oli Onnellinen, kun se pääsi Annan kainaloon rapsutettavaksi.

Kiitos kun kävitte! :)

Anna on kirjoittanut eilen blogitektin vierailusta Pikkarainen ei ole enää pikkarainen, joka pitää sisällään varsin osuvaa kerrontaa Vauhtin tämän hetkisestä olemisesta:

Pentupoika ei tosiaankaan ole enää pikkuinen. Karhunpentua muistuttava pehmoturkkinen pyllertäjä on kasvanut jo niin isoksi, että se ihan omin tassuin reipastelee pihamaalla äitikoiran saappaan jäljissä tutkiskelemassa kevään ihmeitä: ruohonkorsia, voikukkia, oksia, käpyjä ja lintujen viserrystä. Koiranpennun vilpittömän iloinen ja utelias elämänasenne ja kömpelöt varsalaukat ovat kertakaikkisen huvittavaa seurattavaa. Kuusiviikkoisen asenteella maailmanvalloitus alkaa just eikä heti. Montut, sorakasat ja risukot on tehty ylitettäväksi. Vartalonhallinta ei kuitenkaan ole vielä ihan sitä luokkaa, mitä pentu pienessä pääkopassaan ajattelee sen olevan, joten pyllähdyksiä ja muksahduksia sattuu tämän tästä. Peto on löytänyt myös selvästi oman tahtonsa, äänensä ja hampaansa, joita se mielellään käyttää taistelussa jättiläisiä vastaan - jättiläisiä, jotka väittävät sen vielä kesyttävänsä...

Kävimme eilen katsomassa Noitaa ja pentupoikaa pennun tulevien ihmisten kanssa. Mikä ilahduttaa Noitalan kotiväkeä kovasti, poika muuttaa tänne Jyväskylään mamman perässä. Onpa pentu luvattu meille jo hoitonkin syksyllä viikoksi, saamme siis toivottavasti sopivissa annoksissa maistella pentuenergiaa ja ihmetellä isoksi koiraksi kasvamista tulevan vuoden aikana.