Lekurilta rannalle.

Maanantaina eläinlääkärisyynin ja tunnistusmerkitsemisen jälkeen paluumatkalla kävimme tuossa muutaman kilometrin päässä olevalla rannalla vähän lutraamassa. Vauhtin iskä Julle (Kukkipuun Bakti) on kuulemma kova poika uimaan ja emä Noitakin (Omituinen Källeröinen) kahlailee mielellään. Yhteinen poikansa Vauhti ei ollut moksiskaan vesielementistä, reippaana kävi kurkottelemassa veteen, kasteli tassuja rantavedessä, latki järvivettä ja repi rannalla kastuneita korsia. Tuuli sen verran, että rantaan löi napakoita aaltoja. Nauroin pikkukoiralle, kun se kurotteli matalalta rantatöyräältä uteliaana veteen ja sai yhden aallon kevyesti naamalleen - tuloksena hepuli pitkin nurmikkoa. :)

Jee, mutaa!

Yritin ottaa kauniita yhteiskuvia emosta ja pojasta. 

Noita (Omituinen Källeröinen) on kaunis, vain pentu puuttuu...

Ketään ei varmastikaan enää yllätä, että Vauhtista saa lähinnä vain yllä olevan kaltaisia kuvia... :)

Nimi on osunut kohdalleen.

Maanantain päätapahtuma eli eläinlääkärisyyni meni hienosti. Jätkä oli reipas otus, paineli eläinlääkärihuoneen lattialla häntä sojossa ja tutki kaikki paikat rohkeasti aina matalien tasojen alusia myöten. Eläinlääkärikin pisti oikein erikseen huomiolle, miten erityisen reipas tyyppi Vauhti on. :) Tutkimiset ja mikrosirun laitto sujui mainiosti, vaikka pitkä paikkallaan oleminen tuntui olevan pikkutyypin mielestä ihan liian tylsää. Sellaista lievää hektisyyttä oli ilmassa, mutta kaikkiaan Vauhti antoi kuitenkin hyvin kopeloida kaikki paikat läpi, kuunnella sydämen ja keuhkot sekä laittaa tunnistusmerkinnän isolla neulalla.

Kaikki oli pikkukoiralla kunnossa, joskaan kivekset eivät olleet vielä löydettävissä - toivottavasti laskeutuvat kuitenkin myöhemmin. Navan kohdalla Vauhtilla on noin 1cm aukko vatsanpeitteessä, tällä hetkellä sillä ei ole napatyrää tai pattia navan kohdalla, mutta aukko tuntuu kyllä sormeen ja sitä pitää pitää silmällä säännöllisesti, ettei siitä aiheudu vaivaa.

Maanantain automatkat edes takaisin hellesäässä aiheuttivat poitsulle lievää pahoinvointia, mutta tänään keskiviikkona kun kävimme Noidan ja Vauhtin kanssa kauppareissun autolla, poika matkusti jo oikein hienosti ilman kuolaamista tai isompaa vinkumista. :)

Tunnistusmerkinnän myötä Vauhtin rekisteröinti sai sysäyksen eteenpäin ja tällä hetkellä prosessi on jo Kennelliiton rattaissa. Virallinen nimi on siis lyöty lukkoon, mutta sen osalta pidän vielä isoa osaa ihmisiä jännityksessä... :)