Lauantaina lähdin liikenteeseen kahdestaan Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) kanssa, jotta sain kunnolla keskittyä neitokaisen katselmusdebyyttiin. Ritu esiintyi nuorten narttujen luokassa, jossa oli esillä yhteensä parikymmentä "kilpasiskoa". Ritu käyttäytyi, esiintyi ja keskittyi kaiken kaikkiaan erinomaisesti ja olen äärimmäisen ylpeä pienestä koirasta. Vielä viikkoa ennen Katselmusta mietin, että eihän Ritu osaa edes seistä paikallaan, saati liikkua kehäkäytöksen mukaisesti kauniisti ravaamalla. Viimeisen viikon ajan Ritu siis sai iltaruokansa vain seisomalla ja intensiivitreenit tuottivat kehässä hedelmää, katselmusdebytoija hoiti hommansa aivan loistavasti, sen asenne ja keskittyminen riitti ihan loppuun asti. Tänä vuonna, kuten ensimmäistä kertaa viime vuonna tehtiin, loppukehään valittiin jokaisesta luokasta viisi erityyppistä koiraa sen enempää niitä järjestykseen laittamatta. Ritu oli valinnassa mukana punaruskeine merkkeineen, jotka ovat muuttumassa kovin harvinaisiksi paimensukuiskannassa. Ritun peittosi kuitenkin tällä kertaa toinen punaruskeamerkkinen neito, jonka tuomari laittoin Ritun ohi jatkoon. Kuten sanoin, olen kuitenkin todella tyytyväinen tuohon koiraan, se sai kivan, itsensä näköisen arvostelun sekä esiintyi todella kauniisti ensimmäisestä kerrastaan ja vähäisestä harjoituksesta huolimatta.
Sunnuntaina aamupäivästä Avo2-urosten kehässä esiintyi Rohto, joka pääsi hyvien liikkeidensä siivittämänä myös loppukehään. Rohto esiintyi upeasti ja sai hienon kattavan arvostelun. Ihailin sitä miten hienosti Rohto käyttäytyi pullistelevia ja itseään korostavia aikuisia uroksia täynnä olevassa kehässä, Rohto ei lähtenyt rähinöihin mukaan. Iltapäivällä veteraaninarttujen luokassa esillä olivat Katselmuksen kehäketut Luna ja Ursa, josta Luna pääsi loppukehään jälleen kerran huikeilla liikkeillään. Se sai tuomarilta lisänimen "liikkuja" ja saimme Lunan kanssa tehdä loppukehässä kunniakierrosta aplodien saattelemana. Tuomari ihaili Lunan hyvää kuntoa ja liikkeitä ääneen ja mainitsi, että jos kaikki kaksitoistavuotiaat paimensukuiset liikkuisivat tällä lailla, niin meillä ei olisi mitään hätää. Kyllä lämmitti. :)
Omituisen edustuksen lisäksi Katselmuksessa oli esillä myös lähisukulaisia. Ursan komea uroksen näköinen veli Ukri (Nutukas Ukri) pääsi sunnuntaina veteraaniurosten loppukehään ja Okran (Omituinen Okra) tytär Vilma (Vanilja, i. Kylkimyyryn Michael Vronsky) pääsi niin ikään loppukehään omassa nuorten narttujen luokassaan. Sokerina pohjalla paikan päälle saapui myös Lunan vanha emokoira, lähes viisitoistavuotias ihana Vanni (Nutukas Wanilla), joka esiintyi veteraaninarttujen luokassa yhdessä tyttärensä Lunan ja tyttärentyttärensä Ursan kanssa ritirinnan. Miettikääpä sitä! Kolme sukupolvea koiria veteraaniluokassa, tämä ei olisi mahdollista ihan jokaisessa rodussa...
Katselmukseen osallistui toki muitakin lähisukulaisia eli Omituisten isäkoirien jälkeläisiä toisista pentueista. Bongasin Omituisen Sienisaaliin velipuolen Nereaneidon Haaveen Onni (i. Kukkipuun Guorvil e. Piiparipojan Aurelia), joka oli myös komeasti Avo1-urosten loppukehässä, lisäksi jututin nyt neliviikkoisen kaikkein uusimman Omituisen tulokkaan siskopuolta Oodia (Aina Valpas Oikeasti Odotettu, i. Kukkipuun Bakti e. Eidalun Ilo), joka oli lauantaina katselmusturistina mukana.
Katselmus-saldo oli ulkomuotoarviointien osalta pitkälti teemaa 'Luna ja Lunan komeat pojat'. Lunalla on nimittäin yhteensä 13 jälkeläistä, 11 tytärtä ja vain kaksi poikaa, joista molemmat, sekä Ukri että Rohto, pärjäsivät hienosti tämän vuoden Katselmuksessa. Tyttärien lippua piti korkealla Ursa, joka katseenkestämättömällä täysin turkittomalla olemuksellaan on Agilitykoira 2013 eli viime vuonna agilityssa parhaiten menestynyt paimensukuinen ja saimme sitä myöten käydä pokkaamassa kiertopalkinnon itsellemme seuraavaksi vuodeksi jo viidettä kertaa (kiertopalkinto on ollut hallussamme aikaisemmin vuosina 2008-2011).
Alla Ritun, Rohton, Lunan ja Ursan arvostelut kuvineen. Omasta puolesta isot kiitokset koiriani kuvanneille sekä kuviaan lainaksi antaneille!
Laajempi kuvaraportti Omituisten sukulaisista erillisessä päivityksessä.
PAIM-T OMITUINEN TUNTURIRISAKAS
i. Kukkipuun Guorvil e. FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula
26.4.2014, Janika Wikstén
Sievä pikkuinen narttu. Nätti narttumainen pää. Ihanat punaruskeat merkit. Turkki silkkimäinen. Hyvä runko ja ylälinja. Hieman ahdas etuosa. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne.
Nuo-n
OMITUINEN OHTONEN
i. LP1 Fjällfarmens Sarri e. Nutukas Illusia
27.4.2014, Tarja Lackman
5-vuotias, keskikokoinen, mittasuhteiltaan ja olemukseltaan hyvätyyppinen uros. Komea uroksen pää. Purenta ok. Riittävä raajaluusto. Edestä hyvin kulmautunut, takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Hyvälaatuinen, runsas turkki. Komea, tuuhea häntä, jota kantaa mielellään selän päällä. Kivekset ok. Erittäin kaunis sivuliike. Takaliike hieman voimatonta ja ahdasta. Avoin, ystävällinen luonne. Esitetään erittäin hyvin.
Avo2-u, loppukehässä
NUTUKAS ILLUSIA
i. BH Pukranvaara Ravja e. Nutukas Wanilla
27.4.2014, Janika Wikstén
Huippukunnossa oleva 12-vuotias veteraani. Nätti nartun pää. Hyvä runko ja ylälinja. Liikkuu aivan mahtavasti, pitkällä taka-askeleella. Hyvä turkki. Erinomainen luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.
Vet-n, loppukehään
Pakko sanoa itsekin, onhan nämä liikkeet ihan huikeaa katsottavaa.
FI AVA BH TK1 NUTUKAS URSULA
i. Nutukas Ungelo e. Nutukas Illusia
27.4.2014, Janika Wikstén
Isohko, kevyessä kunnossa esitetty 9-vuotias veteraani. Kapea, pitkänomainen pää, jossa miellyttävä ilme. Turkki ei parhaimmillaan. Tilava runko, hyvä ylälinja. Kovin kapea edestä. Liikkuu aivan mahtavalla askeleella. Aivan mahtava luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.
Vet-n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti