Kävimme eilen Lunan (Nutukas Illusia) kanssa moikkaamassa tyttärentyttärentytärtä Vantaalla. Pari päivää vaille yhdeksänviikkoinen Aave (Pikkukauniainen) on hyvin reipas, lähelläpysyvä ja häntäänsä aktiivisesti viuhtova pusutteleva pikkuotus. Lunaan se suhtautui avoimesti, mutta sopivalla kunnioituksella. Luna urahti pari kertaa pikkukoiran himpun verran röyhkeälle vastenhyppimiselle, jonka jälkeen Aave osasi suhtautua mummukaiseen kohteliaasti. Aave on pääosin tottunut siihen, että kaikki koirat lähtevät sen kanssa leikkiin, joten oli ihan hyvä muistutella, ettei yhteisleikit ole kaikkien kanssa itsestäänselvyys.
Hienointa oli nähdä se, että Aaveesta oli selvästi tullut Annan koira. :) Aave poukkoili pentumaiseen tapaan metsän puolella, edellämme ja jäljessämme, mutta hauskasti sille aina välähti mieleen, että Annan taskussa on kanaa. Muutenkin seurasi tosi hyvin missä sen oma ihminen meni ja pysytteli hienosti matkassa. Oli kiva nähdä, että tämän tiimin välillä vallitsi ihana luottamus. Pieni koira kulki kokoajan vapaana ja vaikka alueella liikkui muitakin ihmisiä ja koiran ulkoiluttajia ei Aave ollut niistä liian kiinnostunut, ettei Anna olisi saanut siihen kontaktia. Tosi hieno pieni koira ja sen oma ihminen. :)
Aave oli kyllä kasvanut hurjan paljon sitten luovutuksen. Sen silmien sisänurkissa näkyy jo pienet tummat kulmat, joten riistanväristen lapinkoirien tapaan sillekin on naamiovaihe tulossa. :) Hauska nähdä miten se tuosta vielä kehittyy.
Neljä kiloa pusuja ja hännän heilutusta.
Isomummu Luna ja tyttärentyttärentytär Aave.
Ikää 8vk 5pv.
Aaveen korvat olivat juostessa huikeat. Normiasennossa ne ovat edelleen lurpallaan, joskin tyvistään jo hieman nousseet. Aaveen kirmatessa korvat tekivät kärjistään laajaa liikettä takaa eteen ja taas taakse. Niin huvittava pieni otus. :)
Aave vierähti pari kertaa mukkelis makkelis pellon reunalta ojaan, mutta pieni koira ei ollut millänsäkään. Sinnikkäästi etsi tiensä takaisin pellon puolelle ja sama ihan siinä ojan reunalla poukkoilu jatkui. Ei oppinut, ei sitten yhtään mitään. :)
Viisitoista vuotta elämänkokemusta siinä välissä.
Keppi.
Aika symppis hopeakuono.
Kiitos Aave ja Anna yhteisestä metsä- ja peltotepastelusta, nähdään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti