> Koirasi (ikä, rotu, mahdollinen kilpailuluokka)?
Varsinainen agilitykoirani on 7,5-vuotias suomenlapinkoiranarttu, FI AVA BH TK1 Nutukas Ursula "Ursa", Ursa kilpailee maksi3-luokassa. Ursa synnytti ja hoiti nyt talvella pentueen, josta kotiin jäi narttu Omituinen Tunturirisakas "Ritu". Ritu on nyt 4kk ja sen olisi tarkoitus jatkaa emonsa jalanjälkiä agilityareenoille.
> Taustasi agilityssä?
Ursa on ensimmäinen agilitykoirani ja aloitimme lajin vuoden 2006 keväällä, kun Ursalla oli ikää n.9kk. Sen jälkeen agilitysta tuli ehdoton ykköslajimme ja halu oppia ja kehittyä lajin parissa kasvoi. Löysimme itsemme aktiivisesti treeneistä ja eri "agilitygurujen" kursseilta (mm. Mikko Aaltonen, Mari Kaplas, Janita Leinonen, Jaakko Suoknuuti, Pete Huotari, Anja Lehtiö, Harri Katainen), kisoista ja myös arvokisoista. SM-kisoissa olemme edustaneet JATtia vuosina 2008-2012, kaikkina vuosina maksijoukkueessa ja vuosina 2009-2012 myös kilpaillen yksilömestaruuksista. Parhaimmat sijoituksemme yksilöinä on vuoden 2012 maksien 15. ja vuoden 2010 maksien 17. Ursa valioitui agilitystä huhtikuussa 2011. Ursan treenaaminen ja sen kanssa kisaaminen on ollut aina se ykkösjuttu, mutta ohessa olen opettanut esteet parille muulle koiralle ja toiminut jonkin aikaa lainaohjaajana partacollieurokselle. Oman treenaamisen ja kisaamisen lisäksi olen toiminut Jyväskylän Agility Teamissa kouluttajana jatkoryhmille vuosien 2008-2009 kieppeillä ja vuosina 2011-2012 olen vetänyt treeniä 2-3 lk. kisaaville, joskaan koulutusohjaajan pätevyyttä minulla ei ole. Tavoitteena olisikin tämä pätevyys vielä jonain päivänä saada.
> Oletko toiminut jonkin seuran luottamustehtävissä? Onko koulutusohjaajan ja/tai koetoimitsijan pätevyys?
En ole toiminut luottamustehtävissä, eikä minulla ole koulutusohjaajan ja/tai koetoimitsijan pätevyyttä, joskin koulutusohjaajan peruskurssin käyminen on ollut tavoitelistalla jo jonkin aikaa.
> Miksi harrastat/haluat alkaa harrastaa agilityä?
Tähän lienee vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Ennen kaikkea agility on hauskaa ja se on lajina imaissut mukaansa. Se on paitsi liikuntaa myös yhdessä tekemistä koiran kanssa. Kilpailuviettisenä ihmisenä se tarjoaa myös mahdollisuuden kilpailla, kehittyä sekä saavuttaa asetettuja tavoitteita. En todennäköisesti harrastaisi agilityä, jos se ei olisi myös koiran mielestä selvästikin kivaa. Ursa on aina nauttinut fyysisistä haasteista ja yhdessä tekemisestä, se tekee asioita jo pelkästä tekemisen ilosta. Toki siinä on ripaus malttamattomuutta, mutta sillä on hyvä keskittymiskyky ja se yrittää aina parhaansa. Agilitykoirana se on ylittänyt odotukseni varmasti.
> Muut harrastukset, koiran kanssa tai ilman?
Koirien kanssa muita harrasteita ovat lähinnä toko ja/tai tottelevaisuusliikkeiden opettaminen. Ursalla on tokosta koulutustunnus TK1 ja oikeus kilpailla avoimessa luokassa. Lisäksi se on suorittanut BH-kokeen, palveluskoirapuolella olemme ottaneet orastavasti jälkeä. Muut koiramaiset harrasteet ovat kyllä jääneet agilityn rinnalla lapsipuolen asemaan, panostus agilityä kohtaan painii ihan omassa sarjassaan suhteessa muihin harrasteisiin. Olen kiinnostunut koirien luonteesta ja käyttöominaisuuksista ja sen myötä luonnetestit ja rodunomaiset poropaimennuskokeet on toki läpikäytynä. Kasvatan pienimuotoisesti lapinkoiria kennelnimellä Omituinen, tähän asti pentueita on syntynyt yhteensä kolme, vuosina 2007, 2009 ja 2012.
Koirat osallistuvat olennaisena osana myös harrastuksistani retkeilyyn ja valokuvaukseenkin ainakin malleina toimien. Muita harrastuksiani ovat keilailu, sulkapallo sekä kaikenlainen käsin tekeminen. Piirtäminen, sisustaminen, väkerrys ja värkkäys.
> Miksi haet JAU:n jäseneksi ja mitä odotat JAU:n sinulle tarjoavan?
Olen muuttanut Keski-Suomesta Keski-Uudellemaalle, Jyväskylästä Keravalle. Olen aikaisemmin harrastanut agilitya aktiivisesti Jyväskylän Agility Teamissa ja uudelle paikkakunnalle saavuttuani täytyy löytää uusi seura ja porukka, jossa jatkaa rakkaan lajin parissa. Olen ottanut yhteyttä pariin Uudellamaalla toimivaan agilityseuraan ja täytyy sanoa, että JAU:n nopea ja positiivissävytteinen vastaaminen kyselyihini nosti JAU:n kärkeen, kun mietin seuraa, jossa treenata. JAU:n jäseneksi hakeminen lienee vähintäänkin puoliksi sattumaa, jonka toivon kääntyvän nimenomaan onnekkaaksi sattumaksi. Toivon löytäväni oman henkisen seuran, jonka riveissä treenata lajia ja jonka nimeä kantaen tohtii kisata areenoilla. JAU antaa ulospäin kuvan, että siellä arvostetaan kehittymistä, aktiivisuutta ja kilpailunhalua, jotka sopivat minulle paremmin kuin hyvin. Kääntöpuolena ja jollain tasolla pelkonanikin on se, jos treenaaminen seurassa onkin liian totista ja tiukkapipoista. Haluan oman harrastamiseni olevan tavoitehakuista, mutta ehdottomasti aina hauskaa ja positiivista. Liialliset suorituspaineet ja pakonomaisuus karistavat rentouden, ilo katoaa ja tulokset kärsivät varmasti.
> Mitä sinulla on tarjottavana JAU:lle?
Tulen osallistumaan aktiivisesti treenaamiseen ja kisaamiseen, talkoisiin ja seuran järjestämien kilpailujen kisajärjestelyhin.
Koirakkona emme ole Ursan kanssa ratojen nopeimpia tykkejä (keskinopeus noin 3,8 m/s, sujuvat suoritukset menevät parhaimmillaan jonkin verran yli 4m/s), mutta tasaiseen ja varmaan tulokseen pystymme takuulla ja siinä mielessä emme rääpisi tuloksia häpeäksi JAU:lle, vaan kykenemme laadukkaaseen edustamiseen seurassa. Vahvuuksiamme ovat suoritusvarmuus ja hyvä yhteistyö, lisäksi voitamme kurvien tiukkuudessa ja lyhyillä suorituslinjoilla sen, minkä näennäisessä nopeudessa häviämme.
> Tavoitteesi agilityssä?
Lähitulevaisuuden tavoitteenamme on päästä Ursan emoutumisen ja pentujen hoitamisen sekä paikkakunnan vaihdoksen pitkäksi venäyttämän agilitytauon jälkeen taas agilityn juonesta kiinni ja saada homma kuosiin ennen kesäkuun SM-kisoja. Puolen vuoden totaalinen agilitytauko on varmasti jättänyt jälkensä, millaiset ja missä mittakaavassa on vielä toistaiseksi iso kysymysmerkki. Sen verran oli pakko päästä purkamaan agilitypuutteen paineita, että pääsiäisenä starttasimme kolmen kisan verran HAU:n kisoissa, kotiin tuomisina tuplanolla ja yksi ratavirheetön suoritus rapian sekunnin yliajalla. Tauko on todistettavasti vaikuttanut etenemisnopeuteemme, mutta olen iloinen, että kykenemme edelleen hyvällä yhteistyöllä tasaiseen suorittamiseen.
Kävi miten kävi, tulemme jokatapauksessa osallistumaan kesäkuussa SM-kisoihin, johon nollat on kerättynä jo viime syksyltä (yhteensä SM-kisanollia meillä on 14kpl). Siellä tavoitteenamme on päästä karsintaradalta finaaliradalle, pyrkiä mahdollisimman hyvään ja varmaan suoritukseen ja katsoa mihin se riittää sijoituksissa. Lisäksi tavoitteena saada mielummin ennemmin kuin myöhemmin Ursan hyppyvaliokello käyntiin.
Harmikseni Ursalla rupeaa pikkuhiljaa olemaan ikää agilitykoiraksi (7,5 v.), joskin onneksi vielä treeni ja kisavuosia on jäljelläkin. Ursan manttelinperijäksi on kasvamassa Ursan tytär Ritu, jonka kanssa voi asettaa ihan uusia tavoitteita jahka Ritu pääsee näyttämään miten se esteille syttyy. Toki kilpailuviettiä löytyy sen verran ohjaajan puolelta, että varmasti tulemme starttaamaan kisakentillä.
> Muuta mainittavaa?
Konkreettista faktaa kisakunnostamme:
Ursa + Susanna 2012
kisat 47 kpl
nollat 24 kpl / 51,1%
yliaikanollat 1 kpl / 2,1%
vitoset 9 kpl / 19,1%
muut 5 kpl / 10,6%
hylätyt 8 kpl / 17,0%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 4 kpl / 8,5%)
20 viimeistä kilpailua:
nollat 12 kpl / 60%
yliaikanollat 1 kpl / 5%
vitoset 4 kpl / 20%
muut 0 kpl / 0,0%
hylätyt 3 kpl / 15%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 1 kpl / 5%)
10 viimeisintä kilpailua:
nollat 7 kpl / 70%
yliaikanollat 1 kpl / 10%
vitoset 1 kpl / 10%
muut 0 kpl / 0,0%
hylätyt 1 kpl / 10%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 1 kpl /10%)
Pari videota kisoista:
10.12.2011, Jyväskylä - 0/-6,90, sij.2. ja 5:
http://www.youtube.com/watch?
14.4.2012, Jyväskylä - HYL ja 0/-7,05, sij.3.:
http://www.youtube.com/watch?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti