Täällä olis pikkutyyppi, joka on enemmän kuin voipaketin kokoinen painossa ja todennäköisesti aamuun mennessä jo tuplannut painonsa syntymästä. On huvittavaa seurata jokseenkin pyöreävatsaisen pentukoiran möngintää. Tohkeissaan ryömitään kohti emon maitobaaria, matkalla kompastellaan viltin ruttuihin ja kierähdetään selälleen. Eihän pulleaa olemusta sentään ihan samantien katoltaan saada, vaan jalat sätkii hetken taivasta kohden kuin koppakuoriaisella, ennen kuin vakaampi alusta löytyy tassujen alle.
Noita (O. Källeröinen) ja Noidan oma poika.
Täyden palvelun talo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti