Kyllä vain, tällä epelillä oli tänäaamuna oikea silmä kokeilevasti rakosellaan! Josko sitä rupeaisi pikkuhiljaa tsekkailemaan miltä maailma näyttää. Muutama päivä sitten huomasin, että pikkutyypin korvatkin olivat hieman raottuneet. Nyt ne selvästi jo värähtelee kovemmille äänille, joten jollain tavalla jätkä rupeaa hiljakseen havainnoimaan äänimaisemaakin.
Noita-emo (Omituinen Källeröinen) pääsi emonsa Lunan (Nutukas Illusia) eli pikkujätkän mummun kanssa terassille nauttimaan ihanan keväisestä lämpimästä päivästä. Kerjäämään kahvittelijoilta ja kyttäämään maailman menoa terassilta. Koiramammoilla oli ihan samanlaiset elkeet, leuka polvelle tai syliin ja suloisin kerjuuilme naamalle.
Noidan antibioottikuuri loppui eilen ja sektiosta on ihan pian kaksi viikkoa. Sen kunniaksi päätin kävelyllä päästää Noidan pitkästä aikaa vapaaksi. Noitahan on ulkoillut synnytyksen jälkeen ihan täysin hihnassa, toisaalta siksi, että leikkaushaavaa on pitänyt varoa ja toisaalta siksi, että emokoiran vietit ovat vetäneet ojiin, kivienkoloihin sekä vajojen ja kivien alle pesäkoloja etsimään. On ollut turvallisempaa pitää hormonimyskyissä riepova emokoira kiinni. Noidan ilme oli erittäin epäuskoinen, kun päästin sen hihnasta ja annoin luvan kulkea vapaasti. Lyhyen epäuskoisen hetken jälkeen Noita laittoi korvat linttaan ja painalsi turkki hulmuten riemukieppejä ja -piruetteja pitkin peltoa. Olemus huokui riemua. :)
Terassikyylät Luna ja Noita.
Luna-mummukka toivottelee kaikille rattoisaa ja leppoisaa pääsiäistä!
Noita oli aavistuksen huolissaan kuvaussessioista ja seurasi silmä tarkkana,
että pojalla oli varmasti kaikki hyvin.
Kaksi Omituista.
Illalla poitsulla oli jo molemmat silmät rakosellaan. Hämmästyttävää miten nopeasti nämä kehittyy tässä vaiheessa. Lisäksi se ilmiselvästi harjoitteli haparoivasti kävelemistä, kurotteli kaulaa ylöspäin, istui suorin etujaloin ja yritti huojahdellen punnerrella pulleaa olemustaan ylöspäin. Jalat ja tasapaino ei vielä pysy harjoituksissa mukana, mutta hyvää yritystä meiningissä on selvästi. Sisarusten puutteessa poitsu harjoitti sellaista herttaisen kömpelöä pystypainia kättäni vasten, hamusi sitä suuhun ja huitoi tassulla, pikku-äijä oli niin tosissaan.
2 kommenttia:
Oho, pikkumies on tosiaan "pikkusen" kasvanut, ei taida mennä montaa viikkoa, kun näyttää luovutusikäistä Niuta isommalta (joka oli 8 vk iässä vähän kirppu kooltaan). :)
Ihanat äiti & poika -kuvat!
Ja Luna. <3
Oioi, tätä kasvutarinaa on kyllä sykähdyttävää seurata <3 Ja mainiot poseeraukset, ja hienoa kerjuuta - hyvin on Lunan opit tässä asiassa siirtyneet jälkikasvulle, Rohto-Ohtosellekin ;-)
Lähetä kommentti