Ilman käsiä.

Kädet tiukasti nyrkissä sivuilla, nyt ohjataan ilman käsiä...

kuva Veera Flink

kouluttaja Veera F.

Eilen oli jälleen Ritun (PAIM-T Omituinen Tunturirisakas) agilitytreenipäivä. Tällä kertaa koutsi oli suunnitellut kahdentoista esteen pituisen supermölliradan (vain hyppyjä (rimakorkeus 35cm) ja putkia) - ja mikä parasta, rata piti ohjata ilman käsiä! Rata oli J:n muotoinen ja se suoritettiin edestakaisin. Rata sisälsi yhden valssin ja yhden takaakierron, muuten pätkä oli melko suoraa paukuttamista. Pääsimme kentälle pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Ritu ohitti pari hyppyä ja omat ohjauslinjat olivat jokseenkin mutkittelevia, kun varmistelin suotta Ritun menoa enkä keskittynyt olennaiseen. Hyviäkin pätkiä saatiin toki onnistumaan, joista parhaita olivat Ritun putkiin irtoamiset ja hämmästyttävän hyvät ohjaukseen mukaan lähtemiset. Videolta näkee miten hyvin se lähtee valssiin mukaan, mutta ei lue valssin jälkeen hyppyä itsenäisesti, vaan ohittaa sen. Toisella kerralla saimme suorittetua jo koko radan virheettömästi läpi (valssi kyllä hieman valui esteeltä) ja kieltämättä olen tyytyväinen tuohon pikkupimuun, jonka kanssa tämä oli kirkkaasti pisin rata minkä olemme Ritun kanssa yhdessä suorittaneet. Ritu teki todella hyvin, taas näkyi se, että typsy osaa, mutta itse tarvitsen vain luottoa siihen, että Ritu oikeasti lähtee. Ilman käsiä ohjatessa oma rintamasuunta ja jalkatyö sekä tietysti käskyt olivat ainoita, joilla koiraan pystyi vaikuttamaan. Itseni yllätti se, miten hyvin ohjaus voi toimia myös ilman käsiä. Ritulle pitää saada lisää estehakuisuutta ja radanlukutaitoa ja itselle enemmän luottoa siihen, että koira oikeasti menee, niin saadaan roimasti lisää letkeyttä tekemiseen. Näyttää silti jo todella hyvältä, joten uskallan väittää, että Ritusta vielä kasvaa kuin kasvaakin agilitykoira. :)

Lisäksi otimme kouluttajamme Veeran viimeviikkoisen lupauksen mukaan vielä verkkokeppejä yksittäisenä esteenä. Ritulla taisi olla paukut jo vähän vähissä treenien päätteeksi, joten sen vire kepeillä ei ollut niin hyvä, kuin se aikaisemmin on keppejä treenatessamme ollut. Kokeilimme verkkojen pois ottamista, mutta Ritu tuli aina auenneesta aukosta ulos. Jätettiin treenaaminen muutamaan onnistuneeseen toistoon niin, että kaikki verkot olivat paikoillaan. Täytyy omatoimisesti tehdä töitä keppien kanssa, jahka päästään taas tuon ulkokentän läheisyyteen eli palaamaan takaisin Keravalle Noidan (Omituinen Källeröinen) pentushown päätyttyä. Muistuttelen taas itseäni siitä, etten jää junnaamaan harjoittelun kanssa paikoilleen, vaan lähdetään rohkeasti ottamaan verkkoja sitten poiskin, jotta päästään kepeillä eteenpäin.