UROS - 1897g
(syntymäpaino 276g, 1vk 592g, 2vk 1025g, 3vk 1403g, 4vk 1897g)
Jätkä täytti tänään jo neljä viikkoa. Viimeisen viikon aikana hädin tuskin sormeen tuntuvista hampaan nystyröistä on tullut pikkupedon maailmaa tutkiva purukalusto, jolla voi kokeilevasti tapailla nilkkaa, varpaita, emon korvaa tai maton hapsuja. Sitä hetkeä odotellessa, kun pikkupiraijalla on kalustossaan vielä oikeaa voimaakin... Poijjaan korvat ovat kasvaneet ja ne melkein jo lurpattaa, siloiseen ja kropan myötäiseen pikkupennun turkkiin on pöhähtänyt tupsuja ja pentu rupeaa näyttää silmään jo varsin pörröiseltä.
Tuntuu, että pikkutyyppi kehittyy harppauksin. Pentulaatikon reunan yli se punnersi ensimmäisen kerran päivää yli kolmeviikkoisena ja nyt laatikon laidan ylittäminen ei ole enä juttu eikä mikään. Liikkuminen on juoksemista ja terhakkaa tepsuttamista, ravistelukaan ei lennätä enää pientä koiraa kyljelleen, vaan tasapaino säilyy tassujen alla. Toimintaan on tullut hauskoja piirteitä. Jätkä käy härnäämässä emoaan leikkiin kömpelösti tassuilla ja hännällään viuhtoen - parhaimmillaan tuloksena on selällään nujuava emokoira, jonka karvahapsuja on mukava yrittää hamuta suuhun. Poika vaikuttaa iloiselta velikullalta, häntä vispaa vinhasti edelleen aamulässytyksille ja pihalla se painaltaa luokse korvat lintassa.
Ruokapuoli on tähän asti ollut varsin yksipuolista, poika on kasvanut kaksikiloiseksi lähes täysin mamman maidolla. Viimeisen viikon aikana on harjoiteltu syömistä, mutta pojasta ei ole kuoriutunut ruokaan intohimoisesti suhtautuvaa ahmattia. Varmasti sisarusten eli kilpailun puuttuminen on tähän osasyynä, lisäksi Noidan maito tuntuu riittävän, joten pojalla ei liene samanlaista tarvetta laajentaa ruokaympyräänsä. Jokatapauksessa sille ruokaa tarjoillessa se on maiskuttanut muutaman suullisen ja painellut sen jälkeen tyytyväisenä tissibaariin, kun emokoira on viimeistellyt ruoantähteet parempiin suihin. Tänään tarjoilin pennulle ensimmäistä kertaa nappuloita, jotka oli liotettu pehmeiksi ja höystetty kermaviilillä. Yllättäen pojasta löytyi ihan eri vaihde syömiseen, kaverin einehtiminenhän muistutti jo syömistä... Pöytätavat ovat erittäin erittäin siistit, kuppia tyhjennetään siivosti reunasta lähtien ja jos lattialle tipahtaa jotain, niin se siistitään siitä tarkasti suuhun. Sikaileviin pentuihin tottuneena tämä on ihan uutta, enemmän olen nähnyt niitä ahmatteja jotka makaavat mahallaan puurokaukalossa ja ahmivat ruokaa kitusiinsa jokainen karva piimästä tahmaisena...
Lisäksi neliviikkoispäivään kuului myös ulkoilua kera emon ja mummun. Poika tapasi siis ensimmäistä kertaa kosketusetäisyydeltä myös Lunan (Nutukas Illusia), joka suhtautui tyttärenpoikaansa suopeasti ja ystävällisesti, joskin laittaen samantien tärkeän oppitunnin pystyyn auktoriteetin kunnioituksesta. Luna otti pihalta löytyneen luun nakerrettavakseen ja oikein tyrkytti pojalle tilannetta, jossa pentu kiinnostuisi mummun aarteesta. Pentu sai pari kertaa lempeät, mutta lujat lähtöpassit. Kolme sukupolvea tuli hyvin toimeen, eikä Noitakaan tuntunut olevan erityisen huolissaan Lunan kasvatusmetodeista.
Kuvapäivitys kolmen sukupolven yhteisulkoilusta: Poika, emo ja mummu.
2 kommenttia:
<3 On se vaan äijän näkönen!! :D Yleisö toivoo videomateriaalia emon ja pennun höpöpaineista! Ja odottaa tietysti luvattuja kuvia kolmen sukupolven yhteisulkoiluista! ;)
Se on kyllä äijä. :D
Yritinkin tuossa eilen päivällä ottaa videomatskua, mutta auttamattomasti myöhästyin, toverit lopettivat leikit, kun rupesin kaivaa kameraa esiin. Pitää kytätä tarkemmin ja pitää kamera hollilla... ;)
Lähetä kommentti